18.04.2016 - Pitkän yön jälkeen

Yöllä tuntui, että aamu ei tule koskaan. Tuleva työpäivä ja -viikko saati viikonlopun matka ja tuleva pitempi reissu tuntuivat ylivoimaisilta. Niinhän ne yöllä tuntuvat, pimeässä ja hiljaisuudessa. Rukoilin ja pyysin Jumalalta apua ja niin se aamu tuli.

Nokkakannu

on ehdoton kapistus allergiaoireiden hoitoon. Poskiontelotulehdus pyrkii päälle ja räkää tuntuu olevan pää täynnä. Nokkakannulla ja suolaveden avulla saan vähän varastoja vähennettyä pään sisältä. Ensi yönä yritän nukkua istuallani tai keinussa. Makuuasento on tosi köpelö näillä oireilla.

Juha Tapion

konsertissa olin muutaman ystävän kanssa Ylihärmässä perjantaina. Juha Tapio on söpö nuorimies, mummon näkökulmasta katsottuna. Show oli melkoinen, kauniita lauluja mahtui mukaan paljon. Sanoista en saanut juurikaan selvää siinä paikalla, missä seisoimme. Se oli näes seisomakonsertti, vai miksi tuollaista nimitetään. Lippuja oli myyty toista tuhatta. Hengellinen anti oli olematon. Tai minä en ainakaan kuullut sellaista. Mutta kuten sanottu, Juhis on symppis ja konsertti oli varmaankin siisti verrattuna moniin muihin.

Sen sijaan ilokseni eräässä Stugor-ohjelman sarjoista esiteltiin hieno vene, joka oli erään pariskunnan asunto. Veneen nimi oli SHALOM! Mies kertoi, että veneen nimi tulee siitä, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen ja hänen kauttaa me saamme rauhan ja sitten on kaikki hyvin, tai jotain vastaavaa. Jumala siunatkoon tuota miestä ja heidän kaunista asuntovenettään!

Sunnuntai

meni maatessa. En kyennyt messuun - olisin mennyt Ottoa kuuntelemaan, kun hän piti messun Biblionissa ruotsalaiselle luterilaiselle yhteisölle. Illalla vasta kävin pienellä kävelyllä kevyen sateen ripsiessä rillejäni.

Katsoin Areenalta kaikki luontofilmit, mitä löysin ja mitkä kiinnostivat minua. Teeveestä tuli vain yksi mieluinen, pojasta, joka löydettiin taannoin Ranskassa metsästä ja joka oli aivan villi löydettäessä. Hänet oli ilmeisesti yritetty surmata ja jätetty metsään heitteille. Netistä kuuntelin Raamattuopiston jumalanpalveluksen sekä useamman päivän aiheeseen liittyvän saarnan sekä muitakin.

Jeesus näkee minut

koko ajan, sanottiin saarnassa. Vaikka itse en aina tunne tai tiedä hänen läsnäoloaan, en ole häneltä hukassa. Hän näkee minut. Hän tietää asiani ja kuulee minua. Minun ei myöskään tule etsiä merkkejä tai näkyjä hänen olemassaolostaan muualta kuin Raamatusta. Tosin kaikki ympärillämme kertoo hänestä. Kaikki elävä on Luojan käsialaa. Jokainen syntyvä lapsi, jokainen maasta versova taimi.

Monet ihmiset selviytyvät vaikeista leikkauksista ja onnettomuuksista elossa erinomaisen tietotaidon ja elintasomme ansiosta. Tämä kaikki on ihmettä ja Jumalan lahjaa. Kehitysmaissa Jumala parantaa ilman välineitä, kun siellä ei ole mitään tällaista, mitä meillä on. Saamme siis kiittää siitä hyvästä, mikä on osaksemme tullut.

Tosin maailmasta näyttää viisaus hävinneen sen myötä, että Jumala on hylätty. Kovin äkkiä me ihmiset alamme luulla itse olevamme viisaita ja riippumattomia Jumalasta. Se on väärä tie, turha luulo, joka johtaa pimeyteen ja pimeyden tekoihin ja tyhmyyteen. Raamattu sanoo selvästi, että se on hullu, mieletön, joka sanoo, ettei Jumalaa ole. Ja mieletön on kyllä sekin, joka luulee selviytyvänsä ilman Jumalaa tämän elämän yli. Itse tarvitsen häntä joka päivä, niin heikko olen.

Psalmi 73 on hyvä muistutus siitä, että oma osani on hyvä ja tulevaisuus on turvattu. Älkäämme panko toivoamme tähän elämään vaan kiinnittäkäämme se iankaikkisen Jumalan varaan:

1. Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla
on puhdas sydän.
2. Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6. Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7. Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10. Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11. Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12. Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14. minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15. Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16. Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17. kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18. Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20. Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21. Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22. silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

Minua on rohkaissut

kovasti eräs vanhus, jonka hengellinen elämä on noussut esiin ja kukoistukseen vasta, kun dementia on vienyt häneltä kaiken muun. Lapsena kuullut opetukset ja pyhäkoulu eivät ole menneet hukkaan, eivät myöskään äidin veisaamat virret. Hengellinen elämä ja usko pysyvät kirkkaana, vaikka ihminen olisi tämän maailman silmin katsottuna jo menetetty. Vanhuksesta on tullut evankelista!

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Hyvää ja siunattua viikkoa sinulle, arvoisa lukijani!