25.03.2016 - Pitkäperjantaina

Olin sairaalassa eilen, oli hengellinen lauluhetki Tammikartanossa, siis vanhainkodin puolella, jossa on myös sairasosastoja. Väkeä tuli paikalle viitisenkymmentä. Sali oli lähes täynnä ja aulassakin oli väkeä. Olin onnellinen, sillä toki on rohkaisevaa, kun ihmiset tulevat paikalle, vaikka tietävät, että hengellisistä lauluista on kysymys.

Itselläni oli kurkku kipeä, mutta luottavaisesti päätin mennä pitämään tuon hetken kuitenkin. Onneksi joukossa oli muun rouva, joka harrastaa kuorolaulua ja hän lauloi innokkaasti ja esitti toivelauluja hengellisten laulujen kirjastamme. Muutkin lauloivat, kukin äänellään. Mieleeni nousi tarina, jossa eräs ei niin hyvä laulaja lopetti laulamisen, kun toisten äänet olivat paljon kauniimpia. Mutta Jumalapa kysyi, miksi et laula minulle, miksi et enää ylistä minua.

Jumala ei siis

pitele korviaan, kun me laulamme sillä äänellä, jonka hän on meille antanut. Hän kuulee sydämen halumme ja intomme laulaa hänen kunniakseen. Se kaikki kuulostaa hänen korvissaan kauniilta.

Kerroin, että vietämme kiirastorstaita, sen merkityksestä sekä pitkäperjantaista, joka seuraa. Mutta pariin kertaan muistutin pääsiäisaamusta, jolloin Jeesus Kristus totisesti ylösnousi ja elää iankaikkisesti, ja mekin saamme elää, kun uskomme häneen.

Muuan vanha rouva sanoi, että tämä oli kuin jumalanpalvelus ja vaikutti tyytyväiseltä. Eräs potilas tuotiin vuoteella. Kävin tervehtimässä häntä lopuksi ja hän totesi, että kun ei muuten pääse, niin tulin sängyllä. Aulassa tuttu vanha pappa vuodatti kyyneleitä ja oli itkenyt lauluja laulettaessa ja laulanut itsekin, kertoi hänen puolisonsa. Menoni ei siis ollut turha, koska siellä en ollut vain minä, vaan Jeesus Kristus itse Pyhän Henkensä kanssa kosketti ihmisiä. Kiitos siitä Jumalalle.

Arin nostolakanoiden

katoamista ihmettelivät hoitajatkin ja joku aikoi kysellä Seinäjoen pesulaan niiden perään. Liekö joku "vetänyt välistä" ja myynyt eteenpäin. Tosi paljon kuulen omaisten kertovan potilaidensa vaatteista, jotka katoavat pyykkireissulla tai muutoin potilaan huoneesta. Kukaan ei tiedä, minne ne häviävät. Olisi asiasta enemmänkin kerrottavaa, mutta en viitsi masentaa itseäni lisää ja tuoda epätoivoa toisillekin.

Ari nukkui

suurimman osan aikaa, kun menimme kahvilaan. Itse juttelin tutun potilaan omaisen kanssa pitkän aikaa ja join kahvia, jota hain kuppilasta. Tunnen paljon ihmisiä sairaalassakin, monet hoitajat ovat tuttuja parinkymmenen vuoden ajalta. Olihan Ari tämän tästä kuntoutusosastolla silloinkin, kun hän oli vielä kotona ennen palvelutaloon menoa.

Joskus tuntuu, että oma historiani on pelkkää sairaalahistoriaa tai vähintään sairaushistoriaa. Sen ohella muutakin historiaa on kertynyt yhtä pitkästi. Elettyä raskasta elämää on takana melkein liian paljon, että sitä kestää. Ilman uskon lahjaa ja luottamusta Jumalaan, ilman seurakuntaa ja esirukousta puolestamme olisin nujertunut varmasti. Kiitos siis esirukoilijoillemme!

Eiliseen lauluhetkeen

en ottanut Aria, hain hänet vasta sen jälkeen. Harmitti kyllä vähän, sillä hänkin olisi tykännyt varmasti olla mukana. Mutta Ari rukoili puolestani ja niin teki moni ystäväkin, eräskin, joka itse on vakavasti sairaana. Rukouksen voima on käsittämättömän valtava, kerran taivaassa on mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten paljon se on merkinnyt. Jos sillä sitten on enää merkitystä, se jää nähtäväksi.

Töissäkin olin

eilen lauluhetkeen asti. Mutta aika rankka päivä oli kaikkineen. Kävelin illan messuun, olihan kiirastorstai, pääsin ehtoolliselle. Tänään sen sijaan olen kuunnellut saarnoja netistä. Kävin pienellä kävelyllä tänään, mutta huomasin, että kunto ei ole kohdallaan. Flunssainen olo kurkkukipuineen jatkuu. Yritän siis levätä, miten vaan kykenen ja osaan.

Kun lapsenlapsi

oli hoidossani menneellä viikolla, leikimme pitkän aikaa astioilla. Hän keitti "peunaa" jatkuvasti ja mummo söi ja söi ja hörppäsi kahvia päälle. Annoin puolet astioista lapsoselle kotiin ja luulen, että leikki on jatkunut siellä. Lapsenlapset ovat ihmeellinen asia, heitä on niin helppo rakastaa.

Pitkäperjantai

jatkuu auringonpaisteisena. Toivotan siunattua jatkoa päivään, arvoisa lukijani, ja koko pääsiäiseen! Itselläni on kanttorivuoro sunnuntain messussa viideltä Kirjastonkatu 5:ssä ja jonain päivänä tapaan lasteni perheitä yhteisen ruokapöydän ääressä.