21.03.2016 - En tullut valituksi

Hain toimistomummon työtä. Oli tullut noin sata hakemusta, joiden lähettäjistä viisi kutsuttiin haastatteluun. Minä en tullut valituksi siihen joukkoon. Oikeastaan helpottaa. Olinhan minä sitä hermoillut jo hyvän tovin. En kaipaa turhia paineita tai jännityksiä elämääni, niitä riittää muutenkin.

Kuten tänäänkin,

kun menin töiden jälkeen Arin luo. Lähdimme kahvilaan. Minulla oli Arin ruokapullo mukana ja asensin juuri pullon ikkunanpieleen matonkudepätkällä, jonka löysin laukun sivutaskusta. Kun aioin laittaa letkun toisen pään Arin mahassa olevaan letkuun, huomasin sen irronneen mahan sisästä. Niinpä tungin letkun nopeasti takaisin reiästä, ettei reikä ala kuroutua umpeen, kuten käy alta aikayksikön. Sitten tavarat takaisin kassiin ja kiidimme takaisin osastolle. Alakerran tunneli on noin 120 askeleen mittainen, olen laskenut. Nyt juoksin sen ja Ari sai kunnon vauhdit.

Osastolla

etsittiin hoitajaa, jolla on lupa laittaa uusi peg-letku paikoilleen. Sitten etsittiin letkua. Molemmat teillä tietymättömillä. Viimein saapui oikein lääkäri. Mutta letkun jahtaus jatkui. Lopulta oli sekä letku että lääkäri Arin huoneessa ja kippasin Arin makuuasentoon tuolissaan ja homma hoitui näppärästi. Arin nostolakanoista ei kenelläkään ole tiedon häivää.

Kipaisimme

takaisin kahvilan rauhaan Arin kanssa. Nyt oli aulan naulakkokin vapautunut ja ripustin ruokapullon ja Arin Viktor-laitteen siihen. Järjestin pöydän eväilleni ja kiikkutuolin Aria vastapäätä, niin että näimme toistemme ilmeet. Ari oli onneksi virkeä ja pirteä ja oma mielialani on silloin aina monta metriä parempi kuin se olisi muuten.

Palatessamme

osastolle mukava hoitajaopiskelijapoika auttoi minun kanssani Arin vuoteeseen. Opetin häntä niin paljon kuin ennätin ja kerroin Arin sähköisen patjan saloja ja miten Aria on hyvä käännellä ja niin edelleen. Pitää takoa, kun rauta on kuuma. On tarpeen neuvoa nuorta ja vastaanottavaista opiskelijaa, jolla on vielä monta mummoa ja pappaa käänneltävänä.

Sain vielä vastauksen

yrityksestä kyselyyni siihenkin, miksi en tullut valituksi toimistomummoksi. Firma painotti taloushallinnon osaamista, ja sitähän minä en totisesti hallitse ollenkaan! Joten oli todella hyvä, etteivät he ottaneet minua. Mummohipiäni ei myöskään saanut kolausta, vain tuo taloushallintopuoli minussa, ja se oli aiheellinen osuma, sillä se on totta.

Kun rukoillen

kyselee paikkaansa ja jättää Jumalan varaan etsinnät ja kyselyt, niin vastauksetkin tulevat sitten Häneltä. Ei siis huolta ja kuten sanottu: hermoiluni helpotti välittömästi. Suutarin on hyvä pysyä lestissään. Oikea polku ja sopiva työ löytyvät ajallaan, sillä minä todella haluaisin saada työtä vuosiksi ennen eläkepäivini.

Jos siis joku teistä arvon lukijoistani

omistaa yrityksen tai joku tuttavanne täällä Vaasassa, niin kertokaapa ja laitan  välittömästi hakemuksen kyseiseen puljuun. Mutta ei taloushallintoalalle. Pelkkä mummoilu, leipominen, halaaminen, kahvinkeitto ja paikkojen siistiminen taitavat olla sitä mitä minä osaan. Mahtaako pelkästään sellaista kukaan tarvita? Kuunnellakin osaan, myydä ja mainostaa ja juosta asioilla.

Sitä paitsi minulla olisi mahdollisuus mennä työkokeiluun johonkin tuollaiseen firmaan, vaikkapa kuukaudeksi kerrallaan, eikä se maksaisi firmalle mitään! TE-keskus sen sijaan maksaisi minulle parempaa päivärahaa tuosta ajasta. Firmassa nähtäisiin, onko minusta hyötyä ja itse näkisin, onko mummoiluduuni sitä mitä minä kuvittelen!

Ja jahka kesä koittaa, palkkatukeni nousee sataan, eli silloin minut voidaan työllistää ilman että firmalle/yritykselle koituu mitään kuluja puoleen vuoteen tai vuoteen. Moni työnantaja ei näinä aikoina kykene palkkaamaan muita kuin palkkatukea saavia työntekijöitä - ja kaupungille, jossa olen pisimmän aikaa ollut työssä, minun ei ole mitään mahdollisuutta työllistyä maailman aikoihin. Ja niin kauan en jaksa odottaa.

Huhtikuun loppuun

olen joka tapauksessa perhetyössä ja pidän niistä ihmisistä, joita tapaan päivittäin. Jos ei muuta aukene, niin jatkan, jos minut huolitaan senkin jälkeen samaan paikkaan.

Päivän Poirot

on katsomatta, joten siirryn elokuvaosastolle sohvalleni. Toivotan kaikkea hyvää sinulle, arvoisa lukijani, joka mahdollisesti pitkän aikaa olet jo jaksanut lukea toilailujani - kiitos sinulle!

jk. Tänään eräs työtoveri kiitti minua, kun olin ottanut erään homman haltuuni työpaikalla. Se tuntui todella mukavalta! Miksi ihmeessä emme anna enemmän palautetta toisillemme päivittäin?

Hän johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen!

jk. Tekaisin hellan (kuvassa) ja lähipäivinä pääsemme kahvia keittelemään pikkuneidin kanssa, kun hän tulee luokseni kylään!