29.02.2016 - Hyvää lomaa!

Osa teistä on lomia jo pitänyt, osa pitää parhaillaan ja joillakin ei ole lomaa. Me siis järjestämme itse sitä itsellemme, kuten minäkin. Lähden äitiä, sukua ja ystäviä tapaamaan aamusella, jos Herra suo. Ensi viikolla aloitan työn - tänään olin kirjoittamassa työkokeilusopimuksen. Olen kiitollinen!

Päivä on ollut vauhdikas. Aamusta avannolle, valokuvaamaan häikäisevää luontoa, ystävää tapaamaan, puheluja. Kotiin syömään välillä. Sopimusta kirjoittamaan toiselle puolelle kaupunkia jälleen kamera mukana. Pyllistelin lumihangessa talven törröttäjiä kuvaamassa ja melkein pyllähdinkin ja hihittelin itsekseni, kun yritin pitää tasapainoa.

Sopimus taskussa

marssin sairaalaan. Kirjaston kautta ystävää moikkaamaan. Arin luo. Siellä meinasin saada hepulin. En jaksa kertoa miksi. Tulen niin vihaiseksi. Maalaisjärkeä, haloo, sitä kuulutan!

Arin kanssa kahvilassa, siellä suloinen keskustelu erään ihmisen kanssa. Ari nukkui aika tavalla, ei yskinyt oikeastaan ollenkaan. Ehkäpä laastarit korvan takana auttavat eikä limaa erity niin paljon - mene ja tiedä.

Yllättäen tytär

tuli lapsineen paappaa moikkaamaan, mutta paappa se vaan veti sikeitä pitkän aikaa. Sentään viimein heräsi. Kellarin kautta osastolle, laitoin Arin vuoteeseen. HYVÄÄN ASENTOON, ei mitään pää ylös ja jalat alhaalla niin että mies liukuu varpaat kaksinkerroin perälautaan. Kun kerran sängyn saa ISTUMA-ASENTOON, niin että EI VALU mihinkään. Ruoka tippumaan, Viktor-laite päälle, kun Ari halusi kuunnella Raamattua. Hyvä mieli jäi lopulta, kun Ari jäi rentona lepäämään, tyytyväisenä ja hyvinvoivana.

Kipittelin kotiin,

sähköposteja laitoin, sitten hierojalle. Siellä syvälliset keskustelut hieronnan ohessa. Kotiin. Eräs rouva haki verhot ja toi vaihdossa sukkalankaa, kiitos kovasti! Kännykkä äänettömälle parin viestin jälkeen. En jaksa nyt puhua enkä kuunnella. Paitsi viulukonserttoa, Händeliä.  Hercule Poirotin katsoin, herrasmies kerrassaan. Kutomista, latautumista. - Kävelyä tuli jälleen reippaasti tänään, mutta olipa sääkin mitä mahtavin!

Otin valokuvia,

ja tuli samanlainen olo kuin eilen messussa. Saarna oli niin, niin hyvä koskien sydämemme huonetta. Jos siellä ei asu Jeesus, paholainen asettuu sinne. Kuuntelepas www.lhpk.fi -sivustolta Markus Pöyryn saarna ja samoin Petri Hiltusen. Hän puhuu samasta aiheesta, mutta eri näkökulmasta tai eri kuvia käyttäen. Voi, miten tärkeä onkaan seurakunta, jossa saa opetusta Raamatun sanasta!

Kahvin jälkeen Markus opetti taas kristinuskon perusteista, tällä kertaa paimenvirasta. Kun Raamatussa puhutaan kaitsijasta tai vanhimmasta, kyse on aina samasta paimenvirasta, pastorin virasta. Sen opetuksen jälkeen istuimme kaikki hiljaa, sillä olimme tulleet ruokituiksi, kuten pastorin tehtävä onkin ruokkia lauma, niin ettei kukaan jää nälkäiseksi.

Mitä tässä oli siis samaa kuin valokuvien ottamisessa? Se, että luonto oli niin kaunis, ettei se mahtunut kameraan. Kävellessäni juhlavalaistua lumista luontoa oli suorastaan pyhän tuntua. Näin Jumalamme meitä hellii ja lellii ja antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille ketään unohtamatta.

Ruuastakin sanotaan, että on niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Tätä kaikkea olen kokenut eilen ja tänään, niin paljon niin hyvää ja armollista.

Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni. Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela.

Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.
 Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.

Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.
Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.

 Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.
Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. -Psalmi 4: 2-

Siis hyvää yötä, arvoisa lukijani! Herra olkoon kaikkien meidän kanssamme.