23.02.2016 - Nyt on aika...

Tutkia kaapit

ja syödä pois vanhentumisuhan alaiset ruoka-aineet! Samalla säästyy rahaa, kun ei tarvitse ostaa uutta ennen kuin kaappeihin tulee tilaa. Suosittelen!

Itselläni on menossa oma haaste, eräänlainen säästökampanja ja teen tarkkaa kirjanpitoa menoistani. Niinpä tutkin varastojani ja havaitsin, että taannoin ostamani soijarouheet esimerkiksi alkavat tulla siihen ikään, että ne on syötävä pois. Vanhenivat viime vuoden puolella. Pitkästä aikaa keksin tehdä myös

makoisia uunileipiä!

Lapsena ollessani lämpimät leivät olivat suurta herkkua. Etsin uunin käyttöohjeet, sillä en ole käyttänyt grilliä ollenkaan. Tekaisin monta soija-juustoleipää. Liotin rouheita ensin öljyssä jonkin aikaa. Tulee parempaa kuin vedessä liottamalla. Keitettyä porkkanaa pilkoin myös leipien päälle. Siis suorastaan kasvisruokaa. Hyvää oli, kaikki meni, vaikka yksin söin. Grilli oli nopeampi kuin kuvittelin - leivät kärähtivät, vaikka tuskin selkääni käänsin uunille. Jatkossa aionkin grillailla useammin leipiä ja ehkä muutakin.

Alkuviikko

on hurahtanut kiireellä. Maanantaiaamuna singahdin viime viikon työpaikalle vielä vähän paikkailemaan perjantaina aloittamaani projektia. Tapasin ihania ihmisiä. Kävellessäni sieltä kurssipaikalle soitin puheluja kysellen viranomaisilta tarvitsemiani tietoja työllistymiseni suhteen.

Kurssipäivän päättyessä olin kuin ilmapallo vailla ilmaa, rätti kuivaksi väännettynä. Kuitenkin piti vielä soittaa muutamaan paikkaan, hoitaa

sitä ja tätä. Jumppaankin hoipertelin illalla. Se tietysti teki pelkästään hyvää. Jälleen olin syönyt liikaa ottaen huomioon hulavanteen pyörittämisen. Meitä oli vain kolme tällä kertaa, mutta mukavia keskusteluja kävimme Jupen ja Susin kanssa.

Leipätaikinan olin jättänyt muhimaan, joten taikina piti pyöräyttää leiviksi ja paistaa ennen nukkumaan menoa. Ja pitihän niitä maistella ja lämpimäisiä viedä naapuriovelle tai siis oven sisäpuolella asuville mukaville ihmisille.

Tämäkin viikko

on alkanut hartain rukouksin. Jotain valoa olen saanut tulevaisuuden suhteen ja tänä iltana olen tyyni kuin viilipytty. Johtuu kyllä siitäkin, että olen rättiväsynyt, joten en jaksa koikkua suuremmin ympäriinsä. Sauna vielä odottaa yhdeksältä, sen jälkeen nukkumaan.

Puhumisen kuuntelu

on minulle selvästikin raskasta. Kahden jälkeen tänään kurssilla suunnittelin karkaavani, mutta en ollut älynnyt ottaa ovensuupaikkaa, joten yritin kestää loppuun asti. Kävelin Arin luo puoli kolmelta - neljän aikaan olo alkoi vähitellen tulla normaaliksi. Arin luo mennessäni olin niin uuvuksissa, että likimain itkin. Voi tätä heikkoa ihmispoloista, minua mummoparkaa. Sääli, sääli!

Kuppi kahvia termospullosta ja voileipä, keinussa löhöämistä ja olemista. Juttelua erään omaisen kanssa, joka oli läheisensä kanssa aulassa myös. Arille juttelua ja rukousaiheitten jakamista. Raamatun kuuntelua. Onneksi sentään nykyään palaudun - toista oli joitakin vuosia sitten: olin koko ajan näännyksissä, aivan loppu.

Puoli viideltä

menimme takaisin osastolle ja laitoin Arin vuoteeseen, kun hoitajilla oli ruuan syöttäminen potilaille. Vein Arille tyynyn, joka toivon mukaanauttaa Arin korvaa tervehtymään. Leikkasin palan tyynystä jo kotona. Korvan kohtalo on kova, ellei tämäkään temppu auta. Etsin tyynyliinan ja asettelin tyynyn hyvin kuten koko miehen. Sinne Ari jäi tyytyväisenä vuoteeseen. Hyvä mieli jäi minullekin. Paluumatkalla ei ollutkaan niin paljon tavaraa roikotettavana mukana kuin mennessä. Eväät sekä päiväksi kurssille että Arin luo, tyyny Arille ja käsityöhän minulla on aina mukana. Melkein pitäisi reki olla perässä. Vieväthän löytöpullotkin tilaa...

Monenlaista henkevääkin

ajatusta on mielessäni pyörinyt ja rukouksin olen ystävien kanssa sitä ja tätä pyytänyt, monesta myös kiittänyt Jumalaa. Nyt vaan ei irtoa mitään muuta enää kuin saunaan meno. Luultavasti käyn hangessa lumipesulla, mutta se riippuu kuten aina siitä, ovatko saunan lähistöllä asuvat naapurit kotosalla vai eivät. Ihanan usein he ovat poissa kuten viimeksikin saunassa käydessäni.

Ensi sunnuntain tekstit tulivat pastorilta sähköpostissa kuten päivän virret. Sen verran niitä soittelin, että totesin ne kohtuullisen helpoiksi soittaa. Harjoitella pitää tietysti, mutta enää en stressaa niin paljon kuin vuosi sitten, kun aloitin säestykset jumalanpalveluksessa.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani! Kuuntelen iltalauluiksi Lakeus-kvartetin neliäänistä laulantaa ja soittoa, äänitetty Nurmon kirkossahiljattain. Laulujen sävelet soivat mielessäni pitkin päivää, pidän niistä. Sain levyn ystävänpäivälahjaksi.

Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu!

jk. Saunanaapurissa oli valot, joten osittainen lumipesu tuli kyseeseen, mutta saunaan sentään tepastelin paljain varpain.

jk2. Vielä soitin osastolle ja pyysin yöhoitajia käymään Arin luona ja kysymään, miltä tyyny tuntuu - ettei se vain paina. He eivät olleet tietoisia tai eivät ainakaan olleet käyneet vielä katsomassa potilaita. Kun ei Ari voi mitään itse puhua, minä puhun hänen puolestaan aina kun mahdollista.