28.01.2016 - Nukkumisrytmi takaisin

Olin viikon ilman melatoniinia (alle 1 mg)ja ajattelin, että tästä se entistä ehompi elämä aukeaa: nukun kuten muinoin ilman apuneuvoja. Mutta turha on hiiren räpistellä, kun pää on kissan suussa.

Aloin taas

valvoskella iltayöstä ja ahmia jääkaapista kaiken käsille saatavan, kun nälkä hiipi kurnimaan unen paetessa. Niinpä olen parina iltana ottanut kiltisti melatoniinini ja viime yönä nukuin 9 tuntia, olen levännyt ja virkeä! Joskus on vaan paras vaihtoehto suostua tosiasioihin.

Päivä ehti jo

illaksi ennen kuin ehdin jatkamaan. Lähdin aamulla lenkille ja kävin puolivälissä matkaa avannolla uimassa. Kiva reippailla, kun sää on lauha ja pärjää kevyellä takilla. Palatessani Amekki soitti ja lähdimme käymään autolla kaupassa jahka olin hernekeittoni syönyt.

Ostin

sipuleita ja porkkanoita sekä muutaman pussin pakastevihanneksia. Suu säkkiä myöten, kun raportoin kaiken ostamani itselleni ja kohta on kuukauden vaihde. Ei mitään turhuuksia. Paistoin illansuussa sipulia, porkkanaa ja kaalta ja se oli mahdottoman hyvää, oikeaa herkkuruokaa!

Lisää ruokaostoksia tein tuottajien torilta: piimää ja kananmunia. Ruokaa on siis vähäksi aikaa. Ainakin edellä mainittuja.

Ennen tuottajien torille

menoamme kuuntelimme Amekin kanssa Hiltusen viime pyhän saarnan aiheesta vertauksien vertaus, mikä koski Isäntää, joka palkkaa työmiehiä pellollensa. Sen päälle Norvannon pari opetusta Johanneksen evankeliumista. Väkevää puhetta kaikki tyynni. Amekki taisi ottaa torkutkin, minä en. Oli leppoisaa oloa.

Illaksi riensin

käsityöpiiriin Lenen luo. Viisi naista kalkatti illan, tuli käsiteltyä monenlaiset asiat hengellisistä perhe-elämään ja siltä väliltä. Ja puikot heiluivat, ohjeita vaihdettiin ja opeteltiin tietokoneen salojakin siinä samalla. Ennen kaikkea vietettiin aikaa yhdessä ja juotiin makoisat kahvit tykötarpeineen ja rukoiltiin pariin otteeseen.

Autoni toimii

onneksi moitteettomasti pakkasten jälkeenkin. Epäilin, ettei se käynnisty ollenkaan.

Myös KADONNEITA JA LÖYTYNEITÄ -palstalle kuuluu kohtalaisen iloisia uutisia: Yksi löytynyt, kaksi joutunut hukkaan. Uimapuku löytyi sittenkin avantolan eteisen kaapista. Siivooja oli sen sinne muiluuttanut välittömästi. Pyyhettä en löytänyt, mutta se ei haittaa. Minulla on pyyhkeenä pehmoinen, ohut kangas, jonka olin juuri puolittanut. Vanhempi, kulunut puoli hävisi ja sain ottaa uudemman käyttöön ilman tunnonvaivoja.

Tummansininen piponi on puolestaan hukassa. Havaitsin asian, kun olisin tarvinnut ohuehkoa pipoa tänään. Sitä ei löytynyt. Se voi olla hyllyssäni, mutta tuollaiset tummat vaatteet olenkin periaatteessa melkein kaikki häivyttänyt huushollistani. Syynä on se, etten erota niitä toisistaan.

Yhdet kalsaritkin ovat hukassa. Luulin, että ne ovat pyykissä, mutta eivät olleet. Ja mustat ovat, missä sitten ovatkin. Mustassa aukossako lienevät. Luultavasti löytyvät kyllä jostain joskus. En murehdi enkä laula itkuvirsiä kadonneiden kalsareiden muistolle enkä edes pipolle. Onhan minulla toinenkin ohut pipo, punainen, jonka alkuperää en tiedä. Se ei vaan kelvannut kenellekään, kun sen naulakosta taannoin löysin ja olen käyttänyt sitä surutta vuosikausia.

Paras ostokseni

vuosikausiin on hiljattain alennuksesta ostamani Icebug-kengät, joissa on nastat pohjassa. Tänäänkin tepastelin muina miehinä ympäri kaupunkia eikä puhettakaan horjahteluista tai liukasteluista. Toivon, ettei ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mutta todellakin olen nauttinut, kun voin pelkäämättä kävellä eikä minun tarvitse jännittää joka lihasta koikkaillessani jäisiä katuja ja kujia avannolle tai minne menenkin.

Eräs hengellinen oikaisu

aiemmin oppimaani asiaan. Olin oppinut, että uskoon tultuani 24 vuoden iässä uudestisynnyin Jumalan lapseksi. Luterilaista, Tunnustuskirjojen mukaista opetusta saatuani ajattelen nyt toisin.

Olen uudestisyntynyt kasteessa jo lapsena. Joku sanoo, ettei lapsi mitään ymmärrä. Mutta Raamattu selittää, että Jumala nukutti Aabrahamin ja teki liiton hänen kanssaan yksipuolisesti. Aabrahamilla ei ollut mitään osuutta siinä liitossa. Niin ei kasteen liitossakaan tarvita ihmisen osuutta, vaan kasteen ja Jumalan sanan kautta lapsi saa Pyhän Hengen. Uskossakin meidän on tultava lapsen kaltaiseksi, opetti Jeesus.

Mitä sitten tapahtui, kun tulin uskoon, jos en kerran uudestisyntynyt, sillä jotain tapahtui, kun rukoilin, että haluan seurata Jeesusta, tulla uskoon, olla Jumalan lapsi? Silloin tapahtui sama kuin Tuhlaajapoika-kertomuksessa. Poika omisti kaiken, mitä Isäkin. Mutta hän hylkäsi Isän kodin ja lähti maailmaan. Kuten minäkin kasteen jälkeen, vaikka kävin pyhäkoulua ja rippikoulun. Elin erossa Jumalasta, en saanut opetusta, joka olisi pitänyt minut Tiellä.

Kun sitten Jumalan sana alkoi puhutella, tulin herätykseen ja menin itseeni kuten Luuk 15:17- kertoo:

 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään. (Paksunnos oma tekemäni)

Kertomuksen Isä

näkee toki, että poika on fyysisesti elossa, ollut koko ajan, mutta tämä oli ollut hengellisesti kuolleessa tilassa, kadotuksen teillä. Nyt hän oli herännyt henkiin, kun kääntyi ja palasi Isän luo.

Tätä on armo

että Jumala on tehnyt kaiken ihmisen puolesta. Ihmisellä ei ole mitään osuutta pelastumiseensa. Siitähän se meidän hengellinen ylpeys tulee, jos alamme kerskailla uskoontulollamme ja hengellisillä kokemuksillamme. Silloin ne, jotka eivät ole ymmärtäneet/halunneet/osanneet/viitsineet tulla uskoon, ovat ilmiselvästi huonompia kuin minä, joka olen viisauteni tai muun paremmuuteni takia pelastunut, mitä nämä toiset eivät ole tehneet. Raamattu opettaa:

Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra". -1 Kor 1:30,31

On aika

mennä nukkumaan. Huomenna on uudet metkut, jos Herra suo uuden päivän. Toivotan makeita unia, arvoisa lukijani, ja iloista mieltä!