11.01.2016 - Kuntoilua!

Toivon oppivani erään asian. Jos en olekaan heti herättyäni, tai mieluummin vähän ennen sitä, ennättänyt vielä imuroida tai tehdä muuta näkyvää, josta voisin itseäni kehua, ei se mitään. Päivää on vielä heräämisen jälkeenkin. Ja jopa puolen päivän jälkeen. Minun on vaikea ymmärtää sitä, mutta opettelen.

Esimerkiksi tänään. Heräsin vasta kymmenen jälkeen, koska olin haahuillut melkein neljään hereillä. Katsoin Alfa-kanavaa, jonka ystävät minulle vinkkasivat. En valvonut katsoakseni sitä, vaan katsoin, kun en jaksanut keppuroida vuoteessa unen paetessa kurjaa kuorsaajaa. Kudoin ja tuijotin Popovin perhettä puolen yön maissa. Ihanaa heprealaista viulumusiikkia, kauniita maisemia ja Popovin naisten pyörähtelyä kauniissa puvuissa. Söin tukevan aamupalan puoli neljältä, kun nälkäkin ennätti.

Herättyäni

olin onneksi virkeä, mutta pahasti myöhässä. Onko päivä mitenkään enää pelastettavissa? Onnekseni muistin, että joskus ennenkin on käynyt näin. En ole ollut vetreimmilläni aamupäivällä, mutta siitä huolimatta olen ehtinyt ennen iltaa tehdä monenlaista. Pitää vain rauhoittaa mielensä ja tehdä yksi asia kerrallaan.

Muutamat punaiset valoverhot vaihdoin valkoisiin. Valoa tupaan! Vein varastoon joulutavaraa, ulkosaunan ja pyykkituvan ovesta koristeranssit odottamaan ensi joulua. Iskin pari naulaa lisää varaston seinään. Ilokseni löysin monta päivää kateissa olleen ISON pahvilaatikon, jossa on Arin rikki mennyt Viktor-laite. Se oli lipaston päädyssä lattialla. Kerran olin vessastakin syöksynyt kurkkimaan sängyn alle, kun keksin, että sinne minä olen sen varmasti laittanut. Mitä vielä.

Onpa mainiota,

että pakasteessa on jouluisia laatikoita vielä hiukan jäljellä. Maksalaatikkoa lounaaksi, kahvit päälle. Sitten tomerasti ulkoilmaa haistelemaan, jahka olin äidille soittanut ja kysellyt aamukuulumiset.

Painelin puolen päivän maissa

avannolle. Sieltä palatessani olin niin virkeä, että pistelin samaa vauhtia Minimaniin. Siellä on SeiskaVeikat edullisimpia. Ostin pussillisen lankaa, unohdin pipon kassalle. Joku herrasmies sen minulle ojensi, kun kassa huuteli perääni.

Pikkuisen tölkkibongailua matkalla, punaposkista porukkaa käveli vastaan. Tuuli oli ilkeähkö, vaikka pakkanen joutuikin vähän perääntymään jo tänään. -13 astetta oli aamulla mittarissani.

Kotona

oli hauska kellahtaa sohvalle ja kuunnella pari saarnaa. Petri Hiltusta tällä kertaa. Soittelin myös muutaman virren. Harjoitus tekisi mestarin, mutta harjoittelen liian vähän, mestaria minusta ei tule. Itse asiassa ajattelin eilen messussa kuunnellessani kanttorin upeita lurituksia, että minä en osaa oikein mitään kunnolla. Olen kuten äitinikin: en mikään viimeisen päälle tarkan työn tekijä!

Teen kyllä melkein mitä vaan ja olen mahdottoman innokas, suorastaan intohimoinen, kuten kaikkitietävä Facebook kertoi jossakin lapsellisessa testissään. Mutta en jaksa olla niin perusteellinen, että olisin missään hirmuisen hyvä. Kunhan touhuan ja vouhotan, mutta luonne on mikä on. Enkä edes moiti luonnettani. Ilman minunlaisiani vouhkaleita moni asia jäisi roikkumaan. Joten innon puutteesta minua tuskin voi sakottaa, vaikka muuta puutetta onkin riittämiin.

Syksyllä jäi uimahalli

puhumattakaan kuntosalista, jonne myös suunnittelin meneväni, mutta heikoin tuloksin. Eli heti on todettava, että innon puutetta on sittenkin, vaikka juuri pääsin itseäni kehumasta. En käynyt kummassakaan kertaakaan. Tänään siihen asiaan tuli käänteentekevä muutos. Kävin kuntoilemassa! MS-yhdistyksemme on varannut kuntosalin maanantai-illaksi tunnin ajaksi ja siellä minä pyöritin hulavannetta kuin paremmatkin urheilijat.

Kyllä minä muitakin härveleitä kulutin, mutta vyötärömakkara sai eniten vauhtia. Aion yllättää Anitan ja Helinän, kun seuraavan kerran tapaamme Nivalassa kuntoilun merkeissä. Sitten minä vaan pyörittelen vannetta kuin en olisi ikinä muuta tehnytkään. Kaventuneella uumallani kevyesti sitä keikutellen niin että kaverit kalpenevat kateudesta ja yrittävät epätoivoisesti saada vanteen pysymään edes sekunnin yläilmoissa. Epäilen tosin, että toisilla on samat metkut mielessä, mutta sitä parempi. Sittenpä ollaan voittajia kaikki!

Mukava seura oli lisäbonus kuntoilussa, joten ensi maanantaina haluan olla paikalla jälleen ja yritän saada muitakin mukaan. Nyt meitä oli viisi, mikäli laskin oikein.

Himo iski

kuntoilun jälkeen. Lankoja pitää saada lisää. Yksi ROMANTIKOISTA (= Romanian lahjatiimi ensi jouluksi) lupasi kustantaa lankoja kutojille, joten minun oli suoranainen velvollisuus ja pakko käydä hakemassa lisää POISTOlankoja ja vähän muutakin, jotka olivat tarjouksessa. Ostin kaikki poistolangat, joita oli enää neljä kerää. Iso säkki repusta roikkuen löntystelin kotiin pakkasillassa. Hyvällä mielellä, totta kai, tällaisen mainion päivän jälkeen.

Ensi yönä

toivon nukahtavani aiemmin ja myös herääväni. En halua maata puoleen päivään, vaikka tänäänkin ehdin tehdä kaikenlaista aivan riittävästi. Huomenna aion käydä Arin luona joka tapauksessa, ja mitä lie haasteita päivä tuo tullessaan. Söin herkullista maksalaatikkoa iltapalaksi, joten nälänkään ei pitäisi käydä ylivoimaiseksi ennen aamua.

Mutta sitä ennen kauniita unia, arvoisa lukijani, Psalmin 59:18 sanoin:

Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.