10.01.2016 - Talvipäivä, pakkasta edelleen

Ehkä pakkaseen tottuu vähitellen eikä sää enää tunnu yhtä kylmältä kuin alkupäivinä. Pakkanen tappaa bakteereita ja jotkut kasvit tarvitsevat kai talvehtiakseen kylmyyttä. Toisaalta luonto on myös kovilla pakkasen kourissa.

Areenalta löydän

välillä jotain katsottavaa. Nyt sieltä näkyy kaksostytöistä kertova dokumentti. Toinen tytöistä adoptoitiin Kiinasta Amerikkaan, toinen Norjaan. Dokumentti kertoo ihmeellisen tarinan näistä kahdesta perheestä. Suosittelen todellakin katsomaan sen; itkemättä sitä ei katso, se on koskettava ja samalla ihana.

Olen katsonut sieltä myös Erätulilla -ohjelmaa sekä pari osaa alkaneesta sarjasta, jossa kerrotaan ihmisistä, jotka asuvat eristyksissä ja yksin. Eräskin vanha rouva asuu jossain norjalaisella saarella miehensä kuoleman jälkeen. Naisella oli myös kaksi poikaa hukkunut kuudesta lapsesta. Melkein kuin Myrskyluodon Maija!

Päivä ehti

jo tässä välissä iltaan. Sain vieraakseni aamupäiväksi kummityttöni. Meillä oli syvälliset, laajat pohdinnat tärkeistä asioista. On ilo jutella nuoren kanssa, jolla on mielipiteitä!

Kummitytön lähdettyä tein tunnin lenkin. Pakkasta oli kai -15 astetta, mutta aurinko paistoi. Eihän se vielä lämmitä, mutta mukavalta se tuntuu ja valaisee mieltäkin. Vein lenkilläni kirjan Mummin oveen, hän soitti myöhemmin löytäneensä sen siitä. Pyysi makkarasopalle, mutta minä olin jo syönyt.

Seuraava lenkkini

suuntautui kirkkoon. Tällä kertaa menin ruotsinkieliseen messuun Biblioniin. Se on Lähetyshiippakunnan alainen luterilainen yhteisö, joka kokoontuu aina niinä pyhinä, jolloin suomenkielistä messua ei ole. Seurakunnaksi se ei ole vielä järjestäytynyt, mutta väkeä oli tänäkin pyhänä noin 25 ja saarna oli hyvä.

Aiheena oli Johannes Kastaja ja kaste. Se sopi mainiosti minulle, sillä tänään on minun kastepäiväni. Minut on kastettu Nivalassa 10.1.1960. Harmitti, kun meinasin väkisin nukahtaa kesken saarnan. Mieleeni tuli Mr Bean, joka laittoi pari tulitikkua pitämään silmiään auki, että jaksoi ajaa autoa nukahtamatta. No, tuo sentään tuli mieleeni vasta kahvipöydässä. Kirkossa keskityin saarnaan ymmärtääkseni sitä edes päällisin puolin.

Patrik S saarnaa kyllä selkeällä kielellä, joten uskon ymmärtäneeni oleelliset asiat. Hän sanoi muun muassa, että kaste on peruuttamaton asia. Ihminen on joko kastettu tai ei ole. Yksi kaste riittää, toista ei tarvita. Kun ihminen kastetaan vedellä ja Jumalan sanalla, se pätee ja pitää. Veden määrä ei ole ratkaiseva, sillä alkukielen kaste-sana viittaa pirskottamiseen tai valelemiseen. Tämän selitti tosin joku suomenkielinen pastori toisessa saarnassa.

Kuuntelin myöhemmin kotona

iltasella vielä muitakin saarnoja samasta ja eri aiheista.

Mieleni on tehnyt katsoa hyvää ohjelmaa, mutta sitä ei tahdo löytyä, vaikka kanavia teeveessä on enemmän kuin koskaan. Löysin sentään vielä yhden norjalaisohjelman jostain Severistä, nuoresta miehestä, joka asuu yksin jossain tunturien ja vuonojen kupeessa. Maisemat ovat upeat. Kovasti minua ihmetyttää, että joku nauttii noin kovasti eristyksissä asumisesta kuin tuo Severin. Minäkin nautin yksin olosta, mutta en päivää kauemmin ja eristyksissä en halua elää ollenkaan, jos ei ole pakko.

Ulkoilua tuli siis

riittävästi tällekin päivälle. Sammutin jo kynttelikön ja vähitellen riisun kodin muistakin jouluun liittyvistä asioista. Kuistille sytytin vielä yhden kolmen päivän kynttilän. Nuutin päivään mennessä sekin sammuu ja sitten on joulunaika ohi. Saamme ruveta kevättä odottamaan!

Minulle sopii ajatus, että ensin on pitkä syksy, sitten alkaa kevät! Talvesta en erityisemmin pidä, vaikka onhan silloinkin kaunista, jos aurinko paistaa ja on hanget korkeat nietokset.

Eilen taisin

käydä avannolla, mutta tänään en taaskaan ennättänyt. Voi kyllä olla, että se oli toissapäivänä! Aika menee nopeasti, tuskin ehtii huomenta sanoa, kun saa  jo pistää tekohampaat takaisin juomalasiin, noin kuvaannollisesti tarkoitan! Siitä tulikin mieleeni, että torstaina paikatusta hampaasta lähti paikka perjantaina. Ehkä sinne laitettiinkin epähuomiossa purukumi! Täytyy huomenna soitella ja pyydellä pysyvämpää täytettä hampaankoloon.

Iltarukoukseksi olkoon sinulle, arvoisa lukijani, ja minulle seuraavat Psalmin 70 jakeet:

Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot: "Ylistetty olkoon Jumala!" Mutta minä olen kurja ja köyhä, Jumala, riennä minun tyköni. Sinä olet minun apuni ja vapauttajani, Herra, älä viivy: