08.01.2016 - Nousuvettä odotellessa

Otsikkoni aihe

nousee ajatuksesta, että nykyisin en kykene aloittamaan mitään ilman, että saan ikään kuin potkun tekemiseen. Nuorempana, melkein tähän asti, päätin, mitä teen ja myös tein. Nyt saatan ajatella imuroimista, korttien kirjoittamista tai mitä tahansa, mutta en vaan kykene ryhtymään ennen kuin olen sisäisesti ladattu tekemään homman. Ikäkö sen tekee vai mikä?

Ehkä on

joka tapauksessa ryhdyttävä tekemään työtä itseni kanssa siinä, että kykenen luovuttamaan pois asioita, joita en enää jaksa, muista, osaa, viitsi tai joita ei huvita tehdä. Ja on tehtävä sitä, mikä tuntuu hyvältä ja mieluiselta. On surkeaa pyöriä jatkuvasti syyllisyyden ja huonouden tunteiden vallassa: pitäisi imuroida, mutta tekee vaan mieli kutoa; pitäisi lähteä ulos, mutta tekee vaan mieli maata sohvalla, ja niin edelleen.

Ainahan ei voi

tehdä vain sitä, mitä huvittaa, mutta tarkoitan sitä, että on kuunneltava itseään. Joskus väsymys on todellista ja silloin pitäisi suoda itselleen lepoa, kunnes tulee virtaa ja tekee mieli hypätä haalareihin ja painua ulos. Ainakin tähän mennessä on joka päivä huvittanut mennä ulos. En ole pyjamapäivänviettäjä -tyyppiä.

Tänäänkin lähdin ulos

tuosta vaan. Aamun olin käräjöinyt itseni ja huonouteni kanssa, itkuakin vääntänyt ja kaverille soittanut, että saimme rukoilla. Sen jälkeen huomasin "vahingossa", että Vaasassa on tänään verenluovutuspäivä. Sehän passasi minulle mainiosti - edellisestä kerrasta oli vuosi aikaa. Pinkaisin pihalle ja suuntasin ensin avannolle, että saan veret liikkeelle. Lähtiväthän ne! 400 ml verta valahti 4 minuutissa ja 8 sekunnissa pussiin. Noin 16 litraa elämässäni olen luovuttanut, mutta myös muutaman kerran ollut saamapuolella.

Tapasin Sallyn veren valuttamosta. Juttelimme kahvia juodessamme, puhuimme syvällisiä. Oli hyvä hetki. Sen jälkeen kiiruhdin ilolla kohtiin, pari löytöpulloa mukanani.

Kurssi ei alakaan,

vaikka sitä kovasti odotin - uravalmennuskurssi! Ryhmä ei tullut täyteen, mutta ensi kuun ryhmään ilmoittauduin jo. Jospa sitten löytyisi riittävästi työelämään innostuneita aikuisia kokoon. Jumalalla on siis ainakin tammikuuksi minulle muuta puuhaa. Eikähän minun aikani pitkäksi tule, ehei. Mutta voisin minä jotain työ-nimikkeelläkin kulkevaa tehdä, jos sopivaa löytyisi.

Eilinen pakkanen

ei estänyt liikkumistani. Tilasin hammaslääkäriaikaa kevääksi, mutta varmasti pakkasen takia aikoja oli peruttu ja pääsin heti. Kävelin reilut 3,5 km edestakaisin ja sain punaiset posket! Palattuani lähdin Amekkia vastaan junalta, kunhan vaihdoin vaatteet ensin. Otin hernekeittoa, leivän ja maitoa mukaan, että saimme syödä yhdessä ja juoda kahvit päälle. Amekki toikin ulkomailta pullaa muassaan, joten kaikki herkut oli saatavilla.

Iltamassa kävelin vielä raamattupiiriin. Pidämme sitä Kirjastonkatu 5:ssä joka toinen torstai 17-18. Käymme läpi Ilosanomapiirimallin mukaan Ruutin kirjaa. Tunnissa ehdimme lukea tekstin, vastailla Mailis Janatuisen siitä tekemiin kysymyksiin ja rukoilla sekä veisata pari virttä. Oli rohkaiseva kokoontuminen, mukava tavata muita. Ja iltaa oli vielä paljon jäljellä, kun tulin kotiin.

Erkki Vähäsarjan

kirja on erinomainen. Se on niin paksu ja kookos teos, että vaikka luen sitä pari tuntia joka ilta, olen vasta vajaassa puolivälissä. Kirja herättää paljon ajatuksia ja mukavaa pohdintaa. Suosittelen!

Jouluvalot

ja muut ovat vielä esillä kodissani. Vieköön paha Nuutti ne sitten 13. päivä pois. Tai sitten paha-Paula, joka kyllästyy niihin ennen sitä ja innostuu siivoamaan! Valon lisääntyminen ulkosalla tekee kyllä sen, että jossain vaiheessa tekee mieli pukea kotia keväisempään kuosiin jollakin tavalla.

Tänä aamuna olen

paitsi kutonut pipoa, liekö 18. menossa (5-8v tytöille ensi joulun Romanian pakettiin; tavoite 50 pipoa; sen jälkeen pojille, jos paukkuja riittää). Areenalta on muuten katsottavissa eilisillan ohjelma, jossa Arman on Romaniassa. Rauheliini vinkkasi ohjelmasta, muuten en olisi hoksannut katsoa. Siinä näytetään myös Joulunlapsi -pakettien jakoa ja lasten iloa.

Olen oikein iloinen meidän 10 naisen Romania-ryhmästä ensi joulun paketteja varten. Tuntuu hyvältä kuulua johonkin ryhmään, olla osa jotain tärkeää. Pitkin vuotta voimme kannustaa toisiamme eri tavoin.

Muutaman Petri Hiltusen saarnan olen myös kuunnellut aamulla. Rohkaisevaa, hoitavaa ja vahvistavaa Jumalan sanan opetusta. Paljon ns. vanhoja saarnoja löytyy www.lhpk.fi -sivuilta "vanhoja saarnoja" tai jostain vastaavasta linkistä.

Saunominen

jäi tältä illalta, kun olin verta luovuttamassa. Mutta pienellä lenkillä käyn vielä. Palautan tölkkejä ja samalla tarkistan, onko isossa marketissa tarjouksessa leluja tai tyttöjen puseroita kokoa 130-140. Tässäpä sitä on koko vuodeksi jotain iloista puuhaa!

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani!