16.12.2015 - Aurinko painui pilven taakse

Aamusella tein limppuja ja hyviä niistä tuli.  Lähdin sitten uintireissulle. Aurinko yritti pilkistää, mutta ei aivan jaksanut. Kun palailin uimasta, se oli joutunut perääntymään kokonaan pilvien taakse.

Oli liukasta. Iltapäivällä laitoin suosiolla piikit kenkien pohjiin, kun lähdin sairaalaan. Joskus ostan Icebug-kengät, kunhan tulevat tarjoukseen. En soisi kaatuvani, mutta niin voi tapahtua, kun paljon olen kävellen liikkeellä.

Ennen sairaalareissua

oli otettava unet sohvalla. Olin aivan poikki. Jahkailin, jaksanko lähteä ollenkaan, mutta lähdin kuitenkin liukastelemaan. Ari oli aika virkeänä tuolissaan odottamassa. Menimme kellarin kautta kahvilaan. Sanoin Arille, etten ole varma, ostanko kahvia, sillä en tiedä, jaksanko juoda sitä. Huolestuttavaa, sitä mieltä oli Arikin. Mutta kyllä minä ne kahvit ostin ja juoduksi sain.

Eräänä päivänä

oli koskettavia hetkiä sairaalassa, kun soittelin virsiä. Muuan potilas istui tuolissaan pianon vieressä ja veisasi melkein kaiken, mitä soitin ja aivan oikein lauloikin. Välillä kyynel nousi hänen silmäänsä, kun virsi oli isänmaallinen tai muuten osuva. Kerroin, että Tule kanssani, Herra Jeesus -virsi on minun tyttökerhoaikainen virteni. -Se on oikein sopiva virsi naisille, mummo totesi asiallisesti.

Tänään palatessani

pimeässä sairaalasta kotiin, tulin erään pienen metsän läpi. Silloin kun on vähänkään lunta, polun näkee oikein hyvin, sitä on helppo astella. Nyt kun lunta ei ollut, en meinannut millään nähdä, mistä pääsee kulkemaan. Meinasin palata takaisin, pimeys oli niin sankka.

Näin on tässä maailmassa: missä ei Jumalan valo yhtään loista, siellä ei näe mitään. Kaikki on vaikeasti erotettavissa. Jos valoa on vähänkään, silloin näkee astella! Miten ihmeellinen on Jumala, hän on se valkeus meidän teillämme. Hänen avullaan näemme kulkea eivätkä askeleemme johda harhaan.

Illalla

olen saanut joitakin puheluita ja kuunnellut pari saarnaa. Sen lisäksi aloitin lukea Pauluksen postillaa! Se on pastori Petri Hiltusen 77 saarnaa sisältävä kokoelma, 323 sivua. Aikoinaan ihmiset lukivat saarnan postillasta, jos eivät päässeet kirkkoon. Tässäkin kirjassa saarnat ovat kirkkovuoden alusta eteenpäin alkaen adventin ajan saarnoista. Sieltä on siis helppo valita kulloisellekin ajankohdalle sopiva puhe luettavaksi. Kirjaa voi tilata, se maksaa 20€ ja postikulut päälle. Voin suositella, vaikka en ole vielä ehtinytkään lukea kuin esipuheen ja yhden saarnan. (pastorinetunimi.sukunimi@lhpk.fi)

Kuunnellessani

saarnaa 10 pitaalisesta, silmäni aukenivat kuullessani hyvin tutun asian: usko ilmenee aina kiitollisuutena! Kiittämättömyys tulee siitä, että silmät eivät näe niitä aarteita, jotka Jumala on antanut, vaikka ne ovat ulottuvillamme.

Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot, sanotaan Sananlaskuissa. Se on minun mottoni. Mikähän lienee sinun, arvoisa lukijani?