14.12.2015 - Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa

Eilisen päivän pääasiassa löhösin

ja otin jopa pienet unet sohvalla. Kuuntelin saarnoja osan aikaa. Nuorisoa kävi luonani pikaisesti ohimennen. Se oli virkistävää! Pimeys vaatisi melkein talviunet!

Löntystelin sitten kirkolle

hyvissä ajoin, että ehdin vähän jutustella ihmisten kanssa. Meillä on mukavaa porukkaa Mikaelin luterilaisessa seurakunnassa, uusia ja vanhoja tuttuja kasvoja.

Osa Mikaelin väestä on laillani kasvanut Kansanlähetyksen riveissä, jossa minulla on edelleen rakkaita ystäviä. Jotkut käyvät Evankeliumiyhdistyksessä tai ovat siirtyneet sieltä Mikaeliin. Jotkut tulevat vapaista suunnista, jotkus herännäisyydestä. Vankkaa Raamatun sanaa monet kai etsivät ja ovat löytäneet laillani sitä Mikaelista.

Itselleni merkitsee hyvin paljon oma pastori, joka hoitaa myös puolisoni Arin hengellistä elämää käymällä sairaalassa parin viikon välein, aina Seinäjoelta Mikaeliin, Kirjastonkatu 5:een tullessaan.

Kunhan kannatuksemme vakiintuu, tulemme saamaan oman pastorin Vaasaan. Mikaelin lut. srk kuuluu Suomen ev.lut. Lähetyshiippakuntaan, joka on oma rekisteröimätön kirkkokuntansa. Mikaelin srk:aan voi liittyä käymällä ns. seurakuntapolun, joka kokoontuu neljä-viisi kertaa ja jonka aikana pastori selvittää, mistä tässä on kyse. Sen jälkeen voi halutessaan liittyä mukaan ja pääsee pastorimme kaitsennan ja huolenpidon alaiseksi. Ensimmäinen srk-polku päättyy pian, keväällä alkanee uusi.

Pakko jakaa eilinen puhutteleva opetus, että itsekin siitä vielä kostun, sillä pastorimme avasi meille Raamatusta jälleen jotain valtavaa! Mitä aarteita Jumalan sanaan kätkeytyykään!

Markus Pöyryn saarna

koski päivän tekstiä, Matt 11:2-11, Johannes Kastajaa vankilassa:

Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa
3. sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"
4. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
5. sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.
6. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
7. Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
8. Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa.
9. Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
10. Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.
11. Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.

Kuulemma jopa Luther on selittänyt, että Kastaja lähetti opetuslapset kyselemään Jeesukselta, kuka hän on, sen takia, että nämä uskoisivat. Mutta se tuntuu kyllä epätodennäköiseltä, selitti Markus. Hän esitti uskottavamman selvityksen.

Jokainen on syntinen, eikä ole sellaista syntistä tai niin väkevää uskovaa, joka ei koskaan epäilisi. Uskoon kuuluu aina se, että epäilemme hetkittäin, onko Jumalaa olemassa, onko se tai tämä asia tosiaan totta. Mutta kun epäilys iskee, Markus antoi hyvän neuvon: voi lukea ääneen uskontunnustusta. Kokemuksesta tiedän, että se vahvistaa uskoa.

Ellemme taltuta epäilyjämme,

ne muuttuvat epäuskoksi ja paaduttavat meidät. Siis vaikka epäileminen on luonnollista, sen ei pidä antaa vallita ja päästä päälle päsmäriksi elämässämme.

On siis inhimillistä,

että Kastajalle tuli epäilys, onko Jeesus sittenkään se, jota hän odotti. Kastajalla oli ilmeisesti käsitys, että kun Messias tulee, hänen mukanaan tulee tuomio saman tien. Näin ei näyttänyt tapahtuvan ja se epäilytti Kastajaa. Siksi hän lähetti opetuslapset kysymään asiaa.

Jeesus vastasi kummallisesti,

niin olen usein ajatellut. Hän alkoi puhua jotain paranemisista. Markus selitti, että Jeesus viittaa vastauksessaan kolmeen Jesajan kirjan kohtaan, jotka tuon ajan juutalainen tunsi, eli siis Kastajakin tiesi, mistä Jeesus puhui. Markus ei sanonut Jesajan kohtia, mutta etsiskelin ja löysin itse joitakin. Jes 35:4-6:

4. Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."
5. Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.
6. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa

Jeesus ei mainitse jakeessa 4 olevaa koston tuloa ollenkaan, vaan vain siitä, mitä hyvää on tulossa.

Jes 29:18-20:

18. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä.
19. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.
20. Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,

Tämäkin Jesajan kohta toteutuu Jeesuksen sanoissa, mutta hän ei lähetä Kastajalle sanaa siitä, että väkivaltaisista olisi jo tullut loppu. Ei, pilkka ja väkivalta jatkuvat, mutta kuurot kuulevat jms. Vielä ei ole tullut tuomion aika, vaan nyt on evankeliumin aika. Kuolleet herätetään: Se oli viesti Kastajalle, että Jeesus ei pelasta tätä marttyyrikuolemalta, mutta kuolleet herätetään ja silloin myös Kastaja herätetään kuolleista.

6. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun,

sanoi Jeesus. Hän sanoi sen Johannekselle ja sanoo sen meille:

Vaikka sinä joudut kärsimään Jeesuksen nimen tähden ja vaikka sinut surmattaisiin sen tähden, olet autuas, jos et lähde pois Jeesuksen luota. Sillä hän herättää sinut kuolleista. Vielä tulee tuomion aika, ja silloin niiden käy hyvin, jotka eivät ole loukkaantuneet Jeesukseen.

Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; -Mark 12:9

Me kukin olemme rakentajia, jotka valikoimme elämämme rakennukseen kivet. Tärkein kivi on ns. huippukivi, joka pitää rakennuksen koossa. Jos sitä ei tule rakennukseemme, rakennelmamme sortuu. Jeesus on tuo huippukivi, kulmakivi. Älkäämme siis, hyvä lukijani, hylätkö häntä ja loukkaantuko häneen!

Hän ei ilmesty meille meidän pyyntöjemme mukaan aina sellaisena kuin haluaisimme. Hän kätkeytyy, hän on salassa, hän vaikenee välillä. Mutta jos hän niin tekee, niin syynä on hänen rakkautensa meitä kohtaan.

Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät. -Joh 13:7

Kävin välillä uimassa

kun en jaksanut kirjoittaa kaikkea yhtä soittoa. Kirpakka pakkanen, kymmenisen astetta. Aurinko nousi kymmenen maissa, lunta on maassa ja se kimaltaa kauniisti. Kuin olisi uusi kevät tullut! Se tulee sen jälkeen, kun pakkanen on katkaissut tien edelliseltä kesältä ja "uusi" aurinko luo säteitään. Maailma muuttuu uudeksi, siltä tuntui.

Söin lauantaista hernekeittoa, joka oli jäätynyt verannalla. Tietysti lämmitin sitä ensin ja se maistui ihanalta, kun oli vähän hytisyttävä olo ulkoilun ja avannon jälkeen.

Sairaalaan

lähden seuraavaksi. Kokoan vain kutimet ja nuottivirsikirjan mukaani ja tepsuttelen aurinkoisessa pakkassäässä muutaman kilometrin matkan. Palatessa onkin taas pimeä. Käytän heijastinliiviä myös päivällä, sillä se luo turvallisuutta ja tulen nähdyksi, missä kuljenkin. Ja kuten sanottu: pimeä ehtii yllättää, vaikka valoisalla lähtisi liikkeelle!

Voi hyvin, arvoisa lukijani ja nauti hetkestä!

jk. Markus Pöyryn saarnan voit kuunnella jälleen www.lhpk.fi -sivustolta. Teksti on muokkautunut kuulemani mukaan ja omia lisäyksiäkin siinä on, joten arvioi kaikkea Raamattua tutkien. Niin meidän kaikkien on tehtävä!