31.01.2014 - Lapsenlapsen kaverina!

Kymmenisen astetta pakkasta ja viimaa tänään, mutta ei ole tahtia haitannut.

Tein eilen lyhyemmän päivän töissä. Sain tehdyksi asiat, jotka piti ja olin hyvin tyytyväinen itseeni, kun osasin laittaa koneelle yhdet jutut.

Hyppäsin pendolinoon kolmelta, nokka kohti Espoota. Ennen lähtöäni järjestin kodin sellaiseen kuntoon, että sinne on mukava palata reissun jälkeen. Vein roskat, tiskasin, petasin, kastelin kukat niin että tulee hyvä mieli, kun kodin oven avaan.

Juna oli aika täysi ja ahdaskin kyseinen juna on mielestäni. Se ajaa kuitenkin ilman vaihtoja Helsinkiin, joten sillä on mukava matkustaa. Välillä menin junan eteiseen, kun soitin Saulizille, joka oli Arin luona käymässä. Siellä oli kaikki hyvin.

Tänään Sara ja minä olemme tehneet monenlaista mukavaa. Mäkeä on laskettu ja lihapullia pyöritelty. Sämpylöitä leivoimme ja aliasta pelasimme. Sara teki tiukan kysymyksen pelissä:
- mikä on se, mikä laitetaan jalkaan, mutta se ei ole kenkä eikä sukka?
- mono, luistin, mikä ihme se on, minä ehdottelin. No, ei sitten, en tiedä.
No housuthan ne olivat!

Hauskinta oli, kun pidimme konsertin. Tanssikonsertin. Vuorotellen soitimme pianoa ja toinen tanssi. Se oli hyvin luova ja hieno kokemus. Kenen muun seurassa uskaltaisi tanssia luovasti kuin pienen lapsen, joka ei kritisoi kuten pelkäämme toisten tekevän?

Opetin Saralle Pikku Matin auto -laululeikin ja muitakin. Olen hyvin kiitollinen mummon roolistani.

Vietämme iltaa nuoren parin kanssa ja pikkuinen on nukkumassa. Miksi lasten pitää mennä nukkumaan ennen kuin aikuiset menevät? Siinäpä ikuisuuskysymys, jota omatkin lapsemme ovat esittäneet.

Huomisiltana taas pendolinoon ja kotiin. Mutta sitä ennen vielä monta mukavaa hetkeä näiden rakkaitten ihmisteni kanssa täällä.

Hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani!