28.01.2014 - Punaiset posket pakkasella!

Kävelin töihin ja takaisin, kuusi kilometriä yhteensä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Flunssa ei anna periksi, ajan kanssa se vasta väistyy. Mutta vähitellen saanen karistettua sen kannoiltani.

Tulin hikisenä kotiin ja menin suoraan suihkuun. Useita tunteja kesti ennen kuin viluinen olo poistui. Se tapahtui itse asiassa vasta äsken. Olen ollut vilttiin ja kaulahuiveihin kääriytyneenä koko illan.

Kylpyhuoneessani lemuaa, eikä se johdu minusta, näin väitän. Suihkun jälkeen sinne leviää epämiellyttävä haju. Kerroin siitä taloyhtiön kokouksessakin, mutta minulle jäi kalvava tunne siitä, mitä paikalla ollut väki ajatteli minua katsoessaan: SOTKUPOSSU!

Tein kuten minua neuvottiin: päästin täysillä kuumaa vettä suihkuletkusta viemäriin. Olen puhdistanut ritilän. Mutta väistämättä suihkun jälkeen löyhkääminen alkaa. Haiskoon! Kai tänne hajua mahtuu. Voinpahan panna kaikki hajut samaan piikkiin!

Kudoin sukan valmiiksi kuunnellessani Markus Pöyryn saarnan uskosta, viime pyhän teksti. Tein muistiinpanoja tällä kertaa Mosho Summer Flowers -laskun tyhjiin kohtiin.

Markus selitti Heprealaiskirjeen 11:1 kohtaa hänkin, sunnuntainkin Ajankohtaisessa kerroin aiheesta. Vuoden 1992 käännös on osuvampi kuin vuoden 1938. Luther on epäonnistunut käännöksessään, mutta tekevälle sattuu, joten emme soimaa häntä siitä.

Usko on TIETOISUUTTA TODELLISUUDESTA. Uskoontulo on sitä, että ihminen tulee näkemään todellisuuden.

Mikä ero oli muinaisten kansojen jumalilla ja meidän Jumalallamme? Muilla kansoilla oli kuva jumalastaan. Israelin Jumala, ja se Jumala, johon minäkin uskon, ilmestyy Sanassa. Hänestä ei ole kuvaa, hän elää Sanassa.

Kun ihminen kuulee Sanaa, hänelle syntyy usko. Jumala antoi sanoja, että näkisimme todellisuuden uskomalla Sanaan.

"Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan tykönä.
Sana oli Jumala."
-Joh 1:1

Raamattu kertoo ihmisistä, jotka Sanan kautta uskoivat. Nooa alkoi rakentaa hullun lailla laivaa kuivalle maalle, vaikka koskaan ei ollut satanut. Hänelle naurettiin, mitään niin älytöntä kenenkään mieleen ei olisi tullut tehdä.

Mutta Nooa näki silmillään sellaista, mikä on näkymätöntä tälle maailmalle: hän uskoi, että tulee sade, joka peittää kaiken, koska Jumala oli sanonut. Ja näin tapahtui.

Ristin ryöväri näki uskon silmillä, kuka hänen vieressään ristinpuulla roikkui, vaikka toinen ryöväri ja herjaava väkijoukko ei nähnyt. Ryöväri näki Jeesuksen.

Usko ja teot kuuluvat yhteen. Usko Jumalaan syntyy Sanan kautta ja se laittaa ihmisen liikkeelle. Ei voi olla tekemättä Jumalan tekoja, koska Jumala vaikuttaa ne. Ne eivät siis ole ihmisen tekoja, vaan Jumalan, ja Jumalalle kuuluu kunnia teoista, jotka uskossa tehdään.

Omin voimin tehdyt tekomme saavat palkkansa jo maan päällä, Jumalalta emme saa niistä hyvistä töistä kiitosta.

Markus kertoi pari esimerkkiä siitä, mitä usko tarkoittaa.

Eräs perhe oli rutiköyhä, jossain Amerikassa taannoin. Heillä oli hädin tuskin ruokaa ja vaatteita, häätöuhka päällä koko ajan. Jonain päivänä heidän mailtaan löydettiin öljyä, perheestä tuli hetkessä rikas.

Itse asiassa hehän olivat olleet rikkaita koko ajan. He eivät vain tienneet sitä. He elivät omaisuutensä päällä, mutta rutiköyhinä, koska eivät nähneet todellisuutta, jonka päällä he asuivat.

Toinen esimerkki kertoo impalasta. Se kykenee hyppäämään 3 metriä korkealle ja 10 metriä pitkästi yhdellä loikalla. Mutta kun se pannaan aitaukseen, se pysyy metrin korkuisen aidan sisällä. Miksi se ei hyppää sen yli?

Koska impala ei näe, mihin sen jalat osuisivat, se ei uskalla hypätä! Jos se näkisi, se ei aitauksessa vanhenisi.

Jos me siis uskomme sen todellisuuden, että Jumala on meidän rakastava Isämme ja hänen Poikansa Jeesus on ostanut meidät verellään synneistämme, me olemme vapaita. Me voimme loikata minkä tahansa aidan yli, jos Herramme meitä siihen kehottaa. (Huomaa: JOS Herra kehottaa!)

Me voimme lähteä vieraaseen maahan, kuten moni lähettiperhe lähtee, uskossa siihen, että hän joka kutsuu, on uskollinen.

Jos uskomme sen todellisuuden, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, me näemme asioita, joita ilman uskoa on mahdotonta nähdä.

Ennen kaikkea: me jaksamme elää toivossa, sillä me odotamme parempaa tulevaisuutta, me näemme jo sen maan, mihin olemme menossa. Sen varassa voi kulkea syvissäkin laaksoissa, sillä uskon silmä kantaa sieltäkin vuorille.

"Minä nostan silmäni vuoria kohti,
mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta,
joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua,
sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän joka Israelia varjelee,
ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi,
Herra on suojaava varjosi, sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta,
hän varjelee sinun sielusi.
Hän varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi
nyt ja iankaikkisesti."
-Ps 121

"Päivän Cowman" lisää soppaan omat aineksensa, jotka liittyvät uskossa elämiseen. Uskoon tultuamme olemme kuin epävireisiä soittimia, minä ainakin tunnustan olleeni, pahinta lajia. Vieläkin viritysoperaatiot ovat tarpeellisia aika ajoin.

Jumala joutuu virittelemään meidän soitintamme ankarallakin kädellä, että alkaisimme soida oikealla taajuudella. Mikä on se oikea taajuus?

Cowman vastaa:
"Kuullessaan vain epäselvää napinaa Jumala lyö sinua jälleen, vaikka samaan aikaan sinun tähtesi Hänen oma sydämensä vuotaa verta.

"Hän odottaa hartaasti kuulevansa sen ainoan oikean äänen:
`Tapahtukoon ei minun, vaan Sinun tahtosi!`

"Se sävel on hänen korvilleen yhtä suloinen kuin enkelten laulut. Eikä Hän lakkaa lyömästä, ennen kuin sinun kuritettu sielusi sulautuu Hänen oman olemuksensa puhtaaseen, raikkaaseen sopusointuun."
-Virtoja erämaassa

Nyt joku lukija kenties kavahtaa: onpa kauhea Jumala, onpa kamala usko!
Ei suinkaan, hyvä ystävä. Ei ole mitään parempaa kuin elää Jumalan tahdossa ja hänen hyvässä hoidossaan niin kuin lammas Hyvän Paimenen turvassa. Sutta ei tarvitse pelätä, Paimen hoitelee sen. On hoidellut jo 2000v sitten!

"Hartaasti minä odotin Herraa
ja hän kumartui minun puoleeni
ja kuuli huutoni.
Hän nosti minut ylös turmion kuopasta,
lokaisesta liejusta,
asetti jalkani kalliolle
ja vahvisti askeleeni.

"Hän antoi suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalallenmme.
Sen näkevät monet
ja pyhässä pelossa turvaavat Herraan."
-Ps 40:2-4

Tuli pitkä raapustus tänä iltana, mutta pitää kirjoittaa se, mikä kirjoitettavaksi annetaan. Uskottu tehtävä on hoidettava ennen kuin seuraavaan voi astua!

Iloa ja uskon varmuutta sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Käyhän äänestämässä Vuoden radioääntä ja -ohjelmaa osoitteessa
www.radiodei.fi. Jos et tiedä, ketä äänestäisit, niin tässäpä ehdotus:
Raamattu kannesta kanteen -ohjelma sekä Ariel Neulaniemi, jolla on erityisen miellyttävä radioääni!