10.01.2014 - Talvi tuli!

Pohjoistuulta, lunta ja pakkasta: siis tammikuun sää.

Koska en ole saanut mitään mainittavia kuvia otetuksi, kelailen entisiä kuvia ja nappaan sieltä kuvan, joka jostain syystä osuu silmääni.

Tämä juhannuksen aikainen kuva on pian kuuden vuoden takainen. Niinkö kauanko siitä jo on, kun kirjaani aloin kirjoittaa! Käsikirjoitus valmistui kolmessa kuukaudessa, mutta viimeisen silauksen se sai vasta paljon myöhemmin. Kolmisen vuotta sitten sain ensimmäisen kirjani käteen.

Toista kirjaa ei luultavasti tulekaan, vaikka sellainen minulla on käsikirjoitettuna raakileena. En jaksa eikä verotussyytkään innosta: vihaan veroilmoituksen tekoa. Se on minulle täyttä hepreaa.

Eilisiltana meitä oli kuusi naista rukoilemassa raamatunkääntäjien ja heidän työnsä puolesta. Nuo kerran kuussa tapahtuvat kokoontumiset ovat minulle sangen tarpeellinen juttu. Tulen syvältä hoidetuksi ja yhdessä rukoileminen on minusta ihanaa. Kaipaan ja tarvitsen sitä. Yksin olen huono rukoilija.

Pyörästä lähti kettinki. Jouduin viemään rakkineen korjaamolle, vaikka sainkin ketjut paikoilleen helposti kahdella sormella. Samalla eturenkaaseen laitetaan nastarengas, koska talvi on tullut ja työmatkat taittuvat nopeammin pyörällä kuin kävellen.

Tänä iltana paistoin pinon rieskoja:
- maitoa, johon vähän suolaa
- vähän vehnäjauhoja sekoitetaan kapustalla pikaisesti
- lisätään ohrajauhoja, kunnes taikina on leivottavaa.

Tehdään taikinasta pötky, josta leikataan siivuja ja pyöritellään ne pieniksi leiviksi. Kaulitaan pyöreiksi, ohuiksi, pistellään.

Paistetaan 300 asteessa. Palohälytin alkaa ulvoa, joten se on syytä ottaa pois päältä ennen ulvonnan alkamista. Naapurisopu on huomionarvoinen asia!

Rieskat ovat valmiita, kun niihin tulee ruskeita laikkuja. Ne on parasta ottaa uunista ohuella puisella "pelekalla"; sellaisen isäni teki minulle vuonna 1986. Pidän saman uunipellin uunissa, vaihdan vain leivät. Näin paistaminen käy vikkelästi ja sähköä säästyy.

Pyöräytin ennen rieskoja hiivaleipiä, mutta pullaa en tehnyt. Sitä lajia on parempi olla syömättä näin joulun jälkeen, ainakaan kotioloissa.

Jyrkin perhe on matkalla luokseni. Huomenna menemme sankalla joukolla kihlajaisiin, mikä tarkoittaa minua lapsineni ja heidän perheineen. Juhlimme Petriä ja Susannaa ja tutustumme toistemme perheisiin.

Sananlaskujen sana sopii mainiosti meille jokaiselle muistutukseksi:

"Kuka löytää kelpo vaimon?
Sellaisen arvo on helmiä kalliimpi.
Hänen miehensä sydän luottaa häneen,
eikä siltä mieheltä puutu riistaa.
Kaikkina elämänsä päivinä hän tekee miehelleen hyvää,
ei pahaa.
- - Sulous on pettävä,
ja kauneus katoaa.
Ylistetty on vaimo,
joka pelkää Herraa."
-Snl 31:10-12,30.

Hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani!