06.01.2014 - Elämisen armoa!

Plussakeliä, päivä pitenee kukonaskelin kevättä kohti.

Seitsemän vuotta sitten ei liioin ollut paljon lunta. Sen voimme todistaa, jotka olimme vihkiäisissä Mustasaaren kirkossa tarkalleen 7 vuotta sitten. Mutta lunta oli kuitenkin aavistuksen verran silloin, nyt ei yhtään.

Kihlajaisetkin ovat perheessämme pian. Juhlat arjen keskellä tuovat vaihtelua tavalliseen rytmiin. Nyt tosin elämme muutenkin juhla-aikaa, mutta pian alkavat arkiset, pitkät talviviikot. Niihinkin on varmasti kätketty pieniä ja suuria ilon aiheita.

En ole pitkään aikaan siteerannut Cowmanin kirjaa ja siihen on syynsä. Kirja oli hukassa. Löysin sen tänä aamuna, kun etsin jotain muuta kadoksissa olevaa. Kirja lojui sohvan takana. Hmmh. Kuinka hyvin on kuurattu sohvan takaa viime viikkoina - huonosti, huonosti!

Cowman sanoo, että moni murehtii sitä, ettei hänellä ole "kuolemisen armoa" ja pelkää kuolemaa. Cowman toteaa viisaasti, että hyvänen aika, emme toki tarvitse kuolemisen armoa nyt, kun on aika elää. Sen sijaan tarvitsemme paljonkin elämisen armoa, ettemme murehtisi tulevia, vaan eläisimme täydesti tätä päivää:

"Jumala ei avaa polkuja meille etukäteen.
Hän ei lupaa auttaa ennen kuin olemme avun tarpeessa.
Hän ei siirrä esteitä pois tieltämme ennen kuin tulemme niiden luo. Kuitenkin, juuri kun olemme avun tarpeessa, Hän ojentaa kätensä auttaakseen."

Ja Sanankin Cowman antaa näihin hetkiin:
"Jos vetten läpi kuljet,
olen minä sinun kanssasi,
jos virtojen läpi,
eivät ne sinua upota."
-Jes 43:2

Jobin kirjan loppurivejä lukiessani minua puhutteli eräs lause:
"Kun Job rukoili ystäväinsä puolesta,
Herra käänsi Jobin kohtalon." -42:10

Jobin ystävät olivat kyllä hyvin pitkämielisiä ystävänsä murhenäytelmän keskellä, mutta sittenkin he löivät lyötyä kuin vierasta sikaa. He olivat varmoja siitä, että Jobin on täytynyt jotenkin rikkoa Jumalaa vastaan; ei kenellekään voi muuten niin kamalia asioita sattua.

On vaikea antaa anteeksi tuollaisille ystäville, jotka eivät ymmärrä. Jotka iskevät vyön alle, kun olemme heikoimmillamme. Tuo raamatunkohta osoittaa, että vain antamalla anteeksi Job voi nousta ja mennä eteenpäin elämässä.

Jumala sanoi Jobin ystäville luvun alussa:
"Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan,
koska ette ole puhuneet minusta oikein
niin kuin palvelijani Job."

Ystävien piti uhrata polttouhri Jobin luona ja Jobin rukoilla heidän puolestaan, että ystävät voisivat saada anteeksi.

Ei sanota, että ystävien pitäisi pyytää anteeksi, näiden, jotka olivat rikkoneet Jobia vastaan. Näyttää pikemmin siltä, että vain Jumalaa vastaan he olivat rikkoneet, tälle he olivat vastuussa vääristä puheistaan eivätkä niinkään Jobille, vaikka Jobiakin he loukkasivat ja löivät sanoillaan.

Job antoi anteeksi, rukoili ystäviensä puolesta ja Jumala sanoo:
"Tehdäkseni hänelle (Jobille) mieliksi
en määrää teille häpeällistä rangaistusta..."

Jobin elämisen ehto tästä eteenpäin oli se, että hän antoi anteeksi. Se oli ehtona myös ystävien vapautumiselle pahoista puheistaan. Miten suuri voima on anteeksi annolla! Ja miten usein ja paljon me pidätämme sitä suhteessa meille vääryyttä tehneihin ihmisiin!

Rukous:
Oi, Jumala. Anna minulle voimaa ja halu antaa anteeksi jokaiselle, jolle olen sen velkaa, sinun tähtesi. Puhu sydämelleni ja nosta mieleeni ihmiset, joille en ole antanut anteeksi. Vaikuta minussa tahtomista ja tekemistä niin, että en jäisi kenellekään velkaa siten, etten antaisi anteeksi, koska sinä olet antanut minulle kaikki minun syntini anteeksi.
Jeesuksen nimessä tätä rukoilen, aamen.

Siunattua päivää, arvoisa lukijani. Minä lähden Arin luo :)