01.11.2013 - Tapain Candlefordin postineidin!

3 astetta lämmintä ulkona, illalla satoi.

Eilen kävelin töihin, vastaan tuli tutun näköinen ihminen. Tervehdimme kevyesti. Kuka kumma se oli? Yhtäkkiä hörähdin nauramaan, kun hoksasin: sehän oli Candlefordin postineiti!

Torstai-iltaisin tuo viehättävä ohjelma tulee teema-kanavalta. Se on yksi niitä kauniita ohjelmia, joita seuraan. "Sydämen asialla" on toinen ja "Naisten paratiisi" kolmas. Siinä sukkaa syntyy ja evästä painuu, minulla nimittäin.

Työnantaja tarjosi INBODY-mittauksen, joka oli hivenen masentava kokemus. Nyt ymmärrän, miksi olen niin paksu: minulla on keskimääräistä raskaammin luita! Tosin rasvapuolikin oli plussalla, 18 kiloa pitäisi pudottaa painoa. Sen kun näkisi. No, se putoaa, jos tulee vakava sairaus, tuskin muuten. Ei riitä motivaatio eikä into.

Mutta proteiinit ja nestetasapaino olivat kunnossa, ei turvotuksia.

Meitä oli viisi samassa testiryhmässä. Eräs oli synkkänä, hoikka nuori nainen: punttisali ei ollut saanut aikaan hänen toivomaansa parannusta kehon koostumukseen, lihasten lisääntymiseen läskin kustannuksella.

Toinen rouva totesi iloisesti, että mummopaino on noussut melkein kymmenen kiloa. Uimahallissa huitelu ei ollut tuottanut hänellekään parannusta kuntoon. Kaikenlainen kestoliikunta pitäisi joka tapauksessa olla hyväksi, kuten kävely, jota aion pian harrastaa kävelemällä työhön kolmen kilometrin päähän. Jos ei sada. Nimittäin molemmat sateenvarjot ovat hukkateillä!

Töissä minulla on ollut mukavia kohtaamisia. Sekin on ihanaa, kun jatkuvasti opin jotain, vähitellen, askel kerrallaan. Sen enempää en odotakaan.

Olen oppinut ovelaksi. Kun kysyn jotain asiaa, enkä täysin ymmärrä, kysyn samaa asiaa toiselta muina miehinä. Jankuttamalla samaa pääsen viimein jyvälle.

Monen on vaikea osata opettaa toista, vaikka itse olisi kuinka taitava. Kaikkia ei ole luotu opettajiksi.

Eilen iltapäivällä minulla oli nautinnollinen tehtävä: menin täyden kirjalastin kanssa varastoon, joka on kirjaston kellarissa. Toista tuntia kesti, ennen kuin löysin jokaiselle kirjalle paikkansa. Vain etsimällä oppii ja löytää.

Pakko oli jättää kaksi kirjaa hyllyttämättä: en vaan keksinyt, mistä löytyy luokka 86 ja 80.

Täksi aamuksi valitsin Cowmanilta elokuun 1. päivän tekstin, vaikka onkin marraskuun 1. päivä. Se vastasi enemmän omaan tarpeeseeni:

"Antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." -Rm 6:13.

Cowman kertoo puhujasta, jonka eräs lause oli jäänyt soimaan hänelle:
"Oi, Herra, Sinä tiedät, että me voimme luottaa Mieheen, joka kuoli puolestamme!"

Cowman jatkaa:
"- - Mietin syvästi kaikkea sitä, mitä antautuminen saattaisi merkitä omassa elämässäni ja - minua alkoi pelottaa! Silloin muistin miehen sanat: "Sinä voit luottaa Mieheen, joka kuoli puolestasi."

Näin on minunkin laitani, kuten sinunkin, hyvä lukijani. Mikä onkaan tilanteemme, meillä on edustajana taivaassa Mies, joka on kuollut puolestamme ja joka johdattaa meitä parhain päin.

Aina ei naurata, mutta itkienkin pääsee eteenpäin. Hitaammin näkee enemmän, surressa ei maailman turhuus houkuta samoin kuin helppoina päivinä.

Ipadit ja kaiken maailman vehkeet ovat valloittaneet maailman. On tehtävä itselleen selväksi, mitä minä haluan, mitä minä todella tarvitsen.

Minä en tarvitse kännykällä yhteyttä nettiin enkä tarvitse muita koneita kuin tämän, joka makuuhuoneeni nurkassa kököttää. En ehdi enkä jaksa olla jatkuvassa yhteydessä joka paikkaan.

On monia asioita, joita joudumme raivaamaan edestämme, jos aiomme viettää rauhallista ja levollista elämää Jumalan yhteydessä. Hiljaisia hetkiä on pakko olla, ilman niitä en ainakaan minä jaksa olla.

Eilen menin nukkumaan kymmenen maissa ja heräsin levänneenä ennen kuutta, ennen kellon soittoa. Mukava herätä tällä lailla.

Olen kiitollinen Jumalalle paljosta, mutta kuinka toivoisinkaan, että saisin elää yhdessä Arin kanssa, hän olisi kumppaninani täällä kotona! Kun joulu lähestyy ja sen viettoa ajattelen, yksinäisyys tuntuu sydämessä, vaikka se onkin vain tunne, ei todellisuus. Minulla on perhettä, ei tarvitse olla yksin. Mutta puolisoa eivät lapset korvaa.

Tänään on mummuni kuolinpäivä, huomenna papan. Vein kynttilöitä Nivalaan haudoille vietäväksi, yhden veinkin jo isäni haudalle. Se on sama hauta, johon hänen vanhempansakin on haudattu, kuten myös setäni.

Herra lohduttakoon sinua, joka suret rakkaitasi tulevana pyhäinpäiväni!
Olkoon päiväsi joka tapauksessa siunattu.

Herra Jeesus antakoon sinulle iloa, jota ei kukaan voi riistää, hyvä lukijani, kuka oletkin!