08.10.2013 - Vilskettä!
Kategoriat: Ajankohtaista
Nukuin huonosti toissa yönä. Syy:
En pidä siitä, että en osaa tehdä asioita töissä niin hyvin kuin tahtoisin!
Kukaan ei vaadi minulta enempää kuin osaan, mutta itse vaadin. Haluaisin palvella asiakkaita paremmin kuin mihin kykyni tällä hetkellä riittävät. Stressaannun.
Eilisen päivän Cowman kehotteli pysymään aloillaan, kun on pimeää emmekä näe mihin olisi mentävä. Tuttu, ihana raamatunkohta:
"Kuka teistä pelkää Herraa
ja kuulee hänen palvelijansa ääntä?
Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla,
se luottakoon Herran nimeen
ja turvautukoon Jumalaansa."
-Jes 50:10.
Tänään saamme sanan:
"Älkää mistään murehtiko..."
Fil 4:6.
"- - miten elää täydellisessä rauhassa keskellä päivittäistä hyörinää ja hälinää? Ainainen huolehtiminen - - ei lisää kenenkään voimia, ei auta ketään tekemään Jumalan tahtoa, ei selviämään hämmentyneestä mielentilasta. Huoli pilaa monen hyödyllisen ja kauniin elämän.
"- - Omista ylivuotava elämä Kristuksessa! Silloin pääset olosuhteiden yläpuolelle ja katselet niitä kuin pilvien päältä." -Darlow Sargeant Cowmanin kirjassa Virtoja erämaassa.
Menin eilen töiden jälkeen Arin luo. Ari istui tuolissaan, voi ihan hyvin. Muutamassa minuutissa hän alkoi hengittää raskaasti ja kun pääsimme parvekkeelle, hänen kätensä jo tärisivät.
Hain mittarin kainaloon, vaikka arvasinkin asian tilan. Kuume nousi ja rohina jatkui. 38.9 asteeseen se nousi, kunnes Arin hengitys parani ja hän alkoi torkkua.
Rauha vallitsi sisimmässäni ja Arilla oli täysi lepo. Eipä hän voinut muuta kuin olla. Olisi hän voinut olla hätääntynyt tai levoton, mutta sitä hän ei ole koskaan.
Aurinko paistoi, minä kudoin sukkaa, kuuntelimme 33 ensimmäistä, ihanaa psalmia istuessamme siellä lämpimässä. Arin sisko pistäytyi poikettuaan kaupungissa ja viivähti parvekkeella kanssamme.
On kirjoja ja hengellisiä tapahtumia, joissa mieltämme ikään kuin lietsotaan uskomaan valtaviin asioihin, mitä Jumala voi tehdä. Näissä tilaisuuksissa ja opuksissa ikään kuin tulee tunne, että jos minä vain pääsen tiettyyn tunnelmaan ja saan lisätyksi uskoani, ihmeet alkavat tapahtua.
Minun uskoni ei ole tuollaista. Jumala tietää, että minä uskon häneen ja siihen, että Jumala voi tehdä mitä vaan. Minä hetkenä hyvänsä Ari pongahtaa sängystään täysin terveenä ja tulee kotiin. Tai sitten ei. On Jumalan asia tehdä ihmeitä tai olla tekemättä niitä. Minun osani on luottaa häneen ja rakastaa häntä, kuten hän on rakastanut minua ja tekee sitä edelleen.
"Hiljainen luottamus on teidän väkevyytenne."
Muutamalle esirukoilijalle ja lapsille laitoin viestin Arin kuumeesta. Illalla soitin sairaalaan. Ari oli saanut panadolia, kuume oli laskenut. Tänään soittelen ja kuulen päivän tilanteen.
"Niin kuin on päiväsi,
niin on voimasikin oleva."
Tähän turvaten keitän aamukahvit, luen Raamattua aamupalaksi ja poljen töihin. Toivottavasti lähden tällä kertaa oikeaan suuntaan!
Eilen mainitsin rakkaustarinoista. Luepa Janette Oken kirjoja. Niissä on elämän makua, rakkautta ja romantiikkaa, mutta ei yhtään typeryyttä. Esimerkiksi "Kesällä kerran" on mitä suloisin romaani! Luulen, että joitakin Oken romaaneja on kirjastossa, kirppareilta voi löytyä jotakin.
Siunausta päivääsi, arvoisa lukijani! Kiitos matkaseurastasi!
