29.09.2013 - Työviikko edessä, ihmeellistä!

Ruskan ihanuutta ja syksyn loistoa

Jostain syystä olen kaivannut tänä syksynä Lappiin vaeltamaan. Ehdin olla kahdesti Asko Matikan ryhmän mukana viikon matkalla siellä ja toivon, että ensi syksynä jotenkin onnistuisin livahtamaan jonkun ryhmän mukaan sinne jälleen.

Ei minulla olisi mitään sitäkään vastaan, että kävelisin siellä jossain Compostelassa vai mikä se pyhiinvaellusreitti Espanjan suunnalla onkaan. Tai Madeiran rinteetkin kiehtoisivat.

Nyt on kuitenkin työn aika ja kotona olemisen aika.

Luin lestadiolaisäidin, äidinkielenopettaja Pauliina Rauhalan kirjan eilen. Minua itketti ja kosketti se monesta syystä. Tarinan mies on väsyvän vaimon tukena ja rinnalla konkreettisesti, sanallisesti ja fyysisesti. Kirja on myös ihmeen kaunis rakkaustarina, jossa puolisot ymmärtävät toisiaan ja elävät arkea terveesti ja toisensa huomioiden.

Torstaina töissä vein maitopurkin maitotilkkoineen jääkaappiin kahvimaidoksi itselleni. Kun menin syömään, se oli hävinnyt. Joku tiesi, että Ride oli siivonnut jääkaappia, löysin roskiksesta purkkini.

Totesin Riden tavatessani, että kahvimaidot meni sitten roskiin. Ride oli äimänä. Hän oli ajatellut, että joltakin on jäänyt purkki ajelehtimaan ja hän oli sanonut toisille tyytyväisenä, ettei kukaan ole koskaan valittanut hänen raivaamistaan. Ja sitten minä oikopäätä menen sen tekemään.

Kyllä nauratti. Ei siis kai kannata sanoa koskaan "ei koskaan".

Eilen minua puolestani hävetti. Kävin varaamassa pyykkituvan neljältä, yhtään varausta ei ollut. Menin jo ennen neljää täyttämään, mutta eiköhän joku hävytön ollut pessyt juuri koneellisen ja selvästi aikoi laittaa toisen, kun pyykkilasti oli odottamassa.

Laitoin tiukan lapun pyykin päälle: VARAA KONE JOS AIOT PYYKÄTÄ! (Senkin toope, lisäsin mielessäni.)

Kun menin ottamaan vaatteitani ja laittamaan toiset koneeseen, löysin lapun: "MINÄ VARASINKIN!"

Tiirasin listaa. Apua: olin varannut vuoroni viikon päähän ja naapuritalon asukkaalla oli totisesti koko iltapäivä varattuna sille päivälle!

Hain kotoa lepytysleivonnaisia ja menin lakki kourassa naapurin ovelle. Sama ovi muuten, jossa seisoin vuosi sitten, kun olin lukinnut sen asunnon asukkaiden postilaatikon viikoksi munalukolla. Elin toiveissa, että asukkaat ovat vaihtuneet tai he eivät ainakaan muista naamaani.

Asukas ei ollut moksiskaan, sanoi arvelleensakin, että olin katsonut listaa väärin. Luultavasti hänkin lisäsi ajatukseensa "senkin toope". Onneksi mies ei näyttänyt hiiltyneeltä ja otti vastaan lepytyslahjani. Täytyy olla täst`edes tarkkana.

Oli hauskaa, kun nuorin nuoriparimme oli käymässä. Eilen he lähtivät, minä kävin uimassa. Tänään tein pienen aamulenkin (kolme tölkkiä bongasin) ja iltapäivällä kävin Sley:n messun jälkeen uimassa, pyörällä liikennöin tällä kertaa.

Viikonloppu on tarpeen työviikkojen välissä. Vaikka olo on vähän tylsä, saamaton ja alakuloinen, sittenkin pitää latautua uutta viikkoa varten. Tiedossa on auton huolto, katsastus, sairaalaa ja allasjumppaa, muun muassa ja töiden lisäksi.

Kiitos Jumalalle työstä ja kyvystä tehdä työtä. Olen onnellinen terveydestäni! Se on Jumalan lahjaa.

Messussa minua kosketti veisattu virsi 233. Sen sävel hoitaa sisintäni. Olen varmasti kuullut sitä veisattavan jo pienenä seuroissa tai kirkossa. Sävel on minulle tärkeämpi kuin sanat, se jää ensin mieleeni. Siunausta sinunkin viikkoosi, arvoisa lukijani!

1.
Oi Isä, Poika, Henki Herran,
nimeesi meidät kastettiin.
Myös minut kuolemaasi kerran,
oi ristin Herra, liitettiin.
Sen osan ihmeellisen sain,
kun olin pieni lapsi vain.

2.
Myös minut silloin lapseksesi,
oi Isä taivaan, julistit,
ja Vapahtaja, omaksesi
veresi tähden omistit.
Nyt, Pyhä Henki, lohdutat,
Kristuksen armon kirkastat.

3.
Ja seurassasi, Herra pyhä,
päivästä päivään olla saan,
kasteeni liitto kantaa yhä,
ja sana ruokkii voimallaan.
Lujasti liität itseesi,
kun astun armopöytääsi.

4.
Näin hoidat, Paimen turvallinen,
keskellä seurakuntaasi.
On Isä aina uskollinen,
vaan heikko minun tahtoni.
Niin usein eksyn tieltäsi,
anteeksi anna, Herrani.

5.
Luo itse, Vapahtaja hyvä,
myös minuun usko, rohkeus
ja luottamuksen rauha syvä
ja uusi tahto, rakkaus.
Sinua tahdon palvella
ja voittaa kruunun taivaassa.

Johann Rambach 1734. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.