10.09.2013 - Toinenkin työpäivä vilahti!

Laitettiin tuuletin kirjastoon, ei tullut niin kuuma

Lyhyestä virsi kaunis: hyvä työpäivä. Ihana tunne, kun huomaan oppivani uusia asioita ja alan hallita niitä vähän kerrallaan.

Kuka arvaisi kirjoja tutkaillessaan kirjastossa, mikä työ on löytää joka kirjalle oma paikkansa sen jälkeen, kun ihmiset palauttavat niitä! Ainakin tässä vaiheessa, kun kirjojen luokat ovat vielä epäselviä ja on ruotsin- ja suomenkielisiä kirjoja, tavaan aakkosia päivät päästäni.

Mutta ei haittaa. Tämä on vasta alkua, joten opin koko ajan lisää. Huomenna on jännittävä päivä jälleen, sillä pompahdan kirjastoauton kyytiin tapaamaan lapsosia ympäri kaupunkia. On erilainen päivä tulossa.

Eilen illalla uni karkasi. Olin kai liian väsynyt, liikaa uusia asioista pyöri pääparkani sisällä. Mutta sentään nukuin kuitenkin.

Tänään en ehtinyt uimaan, sillä kävin postissa ja kaupassa. Terhin kanssa tyhjensimme kirpparipöytämme. Ei ollut meidän juttu: juuri ja juuri saamme pöytävuokran takaisin. Senpä takia on helppo pakata tavarat säkkiin ja viedä muiden myytäväksi. Harmi vaan, että kaupungissamme ei ole yhtään kristillistä kirpputoria. Viimeinenkin sulkee ovensa eikä ota enää vastaan kirpputoritavaraa.

Pian kipaisen saunaan ja toivon huijaavani itseni uneen. Vielä vähän lueskelen. Rukouskin on maittanut, on syytä kiittää sekä pyytää viisautta työhön ja kaikkeen elämiseen.

Sinua siunaten, arvoisa lukijani!

jk. Viikonloppuna kävi huono tuuri: löysin neljä avaamatonta kaljatölkkiä. En halua antaa niitä kenellekään enkä itse juoda, joten viemärinruokaa!