08.09.2013 - Mustikkamaitoa, puolukoita hillon kanssa sekä omenapaistosta!

Sadon antimia olen nauttinut mahan täydeltä.

Levottoman yöunen keskeltä heräsin sanoihin:
"Minä tulen johdattamaan sinua!"

Näiden sanojen varassa lähden huomisaamuna töihin ilolla ja sydämen halusta.

Kun olin uimassa aamulla, meri oli rasvatyyni. Usva peitti tienoon niin ettei sumun ja veden raja erottunut. Jumala puhutteli minua tuon näyn kautta.

Kokemukseni ansiosta tiesin, että sumun keskellä on toinen ranta, uimalla pääsisin sinne, vaikka en nähnyt muuta kuin sumua. En epäillyt yhtään etteikö vastaranta ole siellä edelleen, vaikka en sitä nähnyt.

Samoin on laita tulevaisuutemme suhteen. Näemme ehkä vain askeleen eteenpäin. Mutta Jumalan sana on antanut ja antaa tiedon, mitä edessä on. Sen varassa voimme suunnistaa turvallisesti sen askeleen verran, minkä näemme. Saamme omistaa Sanan lupaukset itsellemme ja olla turvallisella mielellä.

Päivän tekstistä Virtoja erämaassa muutama ajatus:
"Sieluni, jos tahtoisit avartua inhimilliseen myötäelämiseen, sinun on ahtauduttava inhimillisen kärsimyksen rajoihin. Vankityrmästä valtaistuimelle kulki Joosefin tie.

"Et kykene nostamaan veljesi rautakuormaa, ellei rauta ole tunkeutunut ensin omaan sieluusi. Oma rajoittuneisuutesi on sinun avartumisesi.

"Elämäsi varjot ovat ihanien uniesi todellinen täyttymys.
Älä valittele varjoja, ne ovat uniasi parempia ilmestyksiä!
Älä sano, että vankilan varjot ovat kahlinneet sinut!
Kahleesi ovat siipiä, jotka kantavat sinut ihmiskunnan syliin.
Vankilan ovi on ovi maailmankaikkeuden sydämeen.
Jumalan on avartanut sinut surun kahleitten kautta.

"Jos Joosef ei olisi ollut Egyptin vanki, hän ei olisi koskaan ollut Egyptin hallitsija. Rautakahleet hänen jaloissaan toivat kultaketjut hänen kaulaansa."
-George Matheson Lettie B. Cowmanin kirjassa.

Olin Arin luona päivällä. Vietämme tänään 35 vuotisen tutustumisen vuosipäivää. Niin kauan sitten aloimme ensi kertaa jutella toistemme kanssa. Viime vuosina juttelu on ollut kohtalaisen yksipuolista, mutta keskustelu on sen sijaan siirtynyt kolmannelle sektorille, mikä on tehokkaampaa kuin pelkästään ihmisten välinen kommunikaatio.

Tarkoitan sitä, että tutustumisemme jälkeen Jumala on ilmestynyt voimallisesti elämäämme ja tullut sen keskipisteeksi ja keskustelua käydään näinä vuosina myös Jeesuksen kautta ja välityksellä.

Vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Mutta asia on Hänen edessään, odota häntä, kehottaa Raamattu.

Olin viideltä Lähetyshiippakunnan messussa eli siis luterilaisessa messussa, jonka piti tällä kertaa Juhana Pohjola Helsingistä. Ilta oli siunattu, hänen saarnansa voi varmaankin kuunnella em. sivuilta, ken tahtoo. Hänen saarnansa vahvisti alussa kertomaani: meidän ei pidä murehtia väärällä lailla, vaan luottaa asiamme Jumalan käsiin. Hänen lupauksensa ovat suurempia kuin meidän murheen aiheemme.

Siunattua viikon alkua, arvoisa lukijani!