17.08.2013 - Maratoonarin mummo!

Aamusta alkaen satoi. Iltapäivällä selkeni. Merivesi 19,7, ilma vain 17 astetta.

Minkäs sille voi, että urheiluharrastus kukoistaa perheessä. Itsehän olen aina ollut mahdollisimman epäurheilullinen, mutta viime vuosina olen viritellyt monenlaista siimaa sillä rintamalla.

Lapsenlapsemme, 3-vuotias Sara on kipaissut tänään lasten maratonin: Kilometrin matka juosten. Niin tuli tytölle mitali kuulemma plakkariin ja ilmapallo bonuksena! Kelpaa mummonkin röyhistää rintaansa! Miniä siellä pinkoo huomattavasti pitempää matkaa, rautainen nainen.

Muistiparkani on hyvä, mutta lyhyt.
Olin antanut Terhille avomaankurkkuja, kehotin pesemään, kun olivat vähän multaisia. Kun hän kävi luonani, kehotin ottamaan lisää niitä kurkkuja ja lisäksi sämpylöitä.

Sämpylöitä oli kahta lajia. Toisia paistoin melkein tunnin. Sydämen asialla -ohjelman ajan siis. Jälkimmäinen satsi pääsi vähemmällä. Terhi kysyi, laittaako hän samaan pussiin saamisensa.

-Samaan pussiin vaan, paukautin ja ihmettelin, että kylläpä rouva nyt on kranttu, kun eivät eri väriset sämpylät muka mahdu samaan pussiin. Kun Terhi lähti, näin kurkut.

-Ei se tyttö ottanut ollenkaan noita kurkkuja, harmittelin.

Terhi puolestaan oli ihmetellyt, kun aiemmin kurkut piti pestä, ja nyt ne piti lykätä samaan pussiin lämpimien sämpylöiden kanssa. Asia valkeni minulle yön tunneilla ja seuraavana päivän nauroimme sille tyttären kanssa.

Tällaista elämä tulee olemaan varmaan jatkossakin; siis arvaamatonta ja mielenkiintoista.

Eilen olin kuntosalilla, kolmannen kerran tällä viikolla. Ilmaiset käyntini loppuivat siihen. Uutta korttia en ole hankkinut. Pitää ensin parannella entiset vammat.

No, en minä mitään erityisiä vammoja saanut, kunhan vähän ylitin itseni, kuten tapoihini kuuluu. Sen verran, että yöllä piti ottaa troppia, kun niin juimi käsivarsia.

Mutta mukavaa tuo salitouhu oli. Kaikkia hauskoja vempaimia ja mittareita. Otin itsestäni kuvankin, että voisin laittaa todisteeksi tänne. Olen siinä kuitenkin sen verran pahoinvoivan ja irvistelevän näköinen, että parempi kätkeä salaisiin kansioihin se kuva.

Infrapunasaunassa kökötin taas 25 minuuttia ja tein sudokua. Aivoni tosin eivät oikein säteilleet lämpimässä.

Torstaina Tero soitti, olivat siivonneet Karoliinan kanssa. Äitikin soitti perjantaina innoissaan, kun oli tehnyt saman tempun. Aloin lietsoa itseni raivoon, siivousraivoon. Sitä olin vailla, sillä yhtään ei siivous innostanut.

Aamulla kannoin ensimmäiseksi matot kuistille. Vettä satoi kaatamalla. Onneksi puhelin soi, sain lepohetken sohvalla. Innostus vähän kasvoi ja sain pestyksi jopa lattiat. Yhden kirjahyllyn vein kuistille ja laitoin lapun, että saa ottaa, joka haluaa. Naapurin lapset sitä näkyivät kaupittelevan myöhemmin. Minullekin kävivät myymässä arpoja, mutta en ostanut. En halunnut hyllyäni takaisin. Pöytäkin oli arpavoittona, mutta sitä en liioin halunnut. Itselläni on samanlainen.

Tupaseni näyttää ilmavammalta oitis, vaikka vain se yksi pieni hylly on poissa. Luonnollisesti vaihdoin hiukan järjestystä muutenkin: pöytä kääntyi toisin päin.

Petri kävi ruuvaamassa sähkökapistuksella pari kirjahyllyäni yhteen. Ettei se toinen kaadu, kun yrittää kallistella toiseen suuntaan kiusallisesti. On tehnyt sitä jo kauan, mutta nyt se on loppu se touhu.

Ruuvasi samalla pari muutakin juttua, jotka tarvitsivat kunnostusta. Kahvit joimme ja juttua suollettiin.

Tein kasvispihvejä ison läjän. Keitin porkkanoita, perunan, kesäkurpitsaa ja sipulia. Turvotin soijarouhetta, mössäsin kaiken. Jäähdytin. Lisäsin pari munaa, mausteita ja jauhoja. Paistoin ja söin monta. Hyvää!

Pyöräilin Prismassa. Ostin kynsiviilan. Valtava ostos! Samalla tarkistin uusien nalle-lankojen hintoja. Matalammat kuin C-marketissa. Seuraavaksi kurvasin Minimaniin. Langat siellä halvimmat, ostin ja säästin 2,50 euroa. Tosin kulutinkin kyllä.

Tero soitti pitkän puhelun Tampereelta. Pari viikkoa hänellä ja Karoliinalla vielä kesätöitä, sitten opiskelu jatkuu, pari vuotta vielä ennen kuin valmistuvat. Teron kunto on rautainen: 20 km pyöräilyä joka päivä ja työmaa ulkona teitä ja muuta maastoa mittaillen.

Laiskotti, mutta lähdin uimaan, kun eilinen jäi väliin. Eilen pyöräilin sen sijaan kaupungin toisella puolella, kun kävin katsomassa Lotta-tytön uutta kotia.

Merivesi oli lämmintä, mutta jälleen aaltoja. Jostain syystä en vaan pidä aalloista. Tyynessä on mukavampi uida.

Karkkipapereita silittelin jälleen liimakankaalle, leikkasin kankaita ja muoveja. Se on mukavaa puuhaa, silloin tällöin, sopivasti, kun sattuu huvittamaan. Ensi viikolla ompelen ne pussukoiksi.

Valvoin pari tuntia aamuyöstä. Rukoilin, luin vähän psalmejakin. Aamulla vetelin melkein kymmeneen asti unia. Toivottavasti ensi yönä uni maistuu. Yöllä on ikävä valvoa. Kauniita unia sinullekin, arvoisa lukijani!

"Älkää entisiä muistelko,
älkää menneistä välittäkö.
Katsokaa, minä teen uutta.
Nyt se puhkeaa taimelle,
ettekö sitä huomaa?"
-Jes 43:18,19.

jk. Tämän viikon " Viikon sanani" on itselleni erityisen osuva. Eilenkin kylässä huomasin taas puhuvani kauhujuttuja ja muita kamaluuksia. Voi minua.