23.04.2013 - Huoletonna, lapsen lailla?

Sateista.

Eilinen keskiäkäisten naisten ryhmä oli mielenkiintoinen uusi juttu. Ryhmä toimii paikallisen mielenterveysseuran alaisena ja aloitti toimintansa siis eilen.

Pohjalaisessa oli juttu ikäisestäni naisesta, joka oli mennyt terveyskeskukseen ja itselleen yllätykseksi alkoi itkeä siellä. Lääkäri havaitsi, että nainen itkee uupumustaan ja kehotteli tätä menemään Horisonttiin. Se on paikallinen kaupungin pulju, jonne ihmiset saavat mennä juttelemaan asioistaan.

Nainen totesi, kuin minun suullani, että en minä sentään hullu ole. Miten ihmeessä tuo hulluuden pelko on istutettu meihin niin syvälle, että mieluummin melkein kuolemme ennen kuin haemme apua?

Onneksi nainen kuitenkin haki apua ja oli tyytyväinen, kun sai sitä. Mielenterveysseura on juuri sellainen, jossa annetaan ensiapua, ettei väsyisi loppuun. Sekin opiston kurssi, jonne menen toisen kerran huomenna, on nimeltään mielenterveyden ensiapu. Eli opitaan vähän tunnistamaan omia ja läheisten mielialoja.

Itse alan vähitellen nöyrtyä, hitaasti kylläkin, tajuamaan, että olen rajallinen ihminen. Kauan se on kestänytkin ja vieläkin pistän hanttiin.

Vein ompelukoneen huoltoon. Se alkoi säksättää kuin traktori ja ompelujälki oli niin vaivaista, ettei surkeammasta väliä. Huoltomies totesi, että musta putikka puolan ympärillä oli hajonnut, pala irronnut. Jätin sen vaihdettavaksi ja koneen puhdistettavaksi. Olenhan sillä ommellutkin pussukan poikineen ja paitulin jos toisenkin. Kallista lystiä on huollattaminen, mutta ei auta itku markkinoilla.

Pyörän huolsin jo. Suihkutin ruosteenestoa, jotain crc:tä, kettinkiin. Putelin löysin taannoin kadulta, joka on hyödyllinen löytötoimisto meikäläiselle, joka ei kavahda kadun aarteita.

Aamulla en mennyt avannolle vaan suuntasin sen sijaan uimahalliin. Vesijumppaa ja uimista. Piakkoin suunnistan Kirstenin apuna kirpparille hakemaan pois tavaroita, mitkä eivät ole menneet kaupaksi. Vaatteet saa jättää, ne lähetetään Viroon kuulemma.

Korinttolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa, että tahtoisi meidän olevan ilman huolia. (1 Kor 7:32). Petrikin sanoi lukeneensa ikäihmisten mielipiteitä asiasta. Nämä katuivat sitä, että olivat liikaa murehtineet tulevia.

Tottahan se on, että päivät tulevat ajallaan. Menetämme tästä päivästä hetkiä, jos mietimme jotain, mistä emme vielä mitään tiedä ja jolle emme mitään voi.

Eilisestä ryhmästä otin itselleni seuraavan ajatuksen. Kuka määrittää tulevaisuuteni: minä itse vai muut? Toiminko toisten mieliksi niin kuin arvelen muiden toivovan minun tekevän, vai valitsenko itse itselleni asioita, jotka haluan sisällyttää elämääni? Siinäpä onkin työstämistä.

Olen iloinen, että minulla on tv, vaikka en paljon sitä katselekaan. Sydämen asilla -ohjelman lähinnä, jos ehdin ja Hakekaa kätilö -ohjelman.

Ompelukoneen huoltaja soitti. Kertoi, että kaatopaikka häämöttää ompelukoneelleni. Se on täysin loppuun ajettu! Kaikki osat sisällä ovat ihan sileitä! Huokaus.

On siis ostettava uusi, mutta ensiksi on laskettava kustannukset. Onko varaa ja minkälaiseen.

Täytyykin siirtyä fundeerauspuolelle.

Kevään odotusta ja iloa päivääsi, arvoisa lukijani!