08.04.2013 - Ihana maanantai!

Aurinko paistoi, mutta hyinen viima ja aamulla kipakka pakkanen.

Täyteläisen päivän ilta. Hyvällä mielellä menen pian nukkumaan. Korvissa vedet lotisevat, mutta varmaan ne sieltä ennen pitkää päättävät valua pois.
Uimahallivettä, ei mitään sen vaarallisempaa.

Olin kahden vaiheilla herättyäni, lähteäkö avannolle vai ei. En malttanut jäädä sisälle, kun aurinko oli nousemassa. Lunta oli satanut valkoinen kerros entisen likaisen päälle eli vähän liukkastakin oli.

Avanto laajentuu, uimista voin kohta lisätä. Edelleen riittää minuutin uintikierros eli Isä meidän -mittainen. Sorsapari uiskentelee samassa lammikossa, mutta ne väistyvät kohteliaasti rannanpuolireunalle tai suorastaan rannalle, kun itse klopsuttelen laiturille. Kovaa liikennettä ne joutuvat sietämään pitkin päivää, mutta onpahan sula vesi kuitenkin pumpun ansiosta.

Soitin sairaalaan ja menin Arin luo pyörällä viilettäen kello 11. Kylmä viima, onneksi hoksasin laittaa kunnon pipon päähän. Ari istui jo tuolissa aulassa. Hän oli oikein hyväkuntoisen oloinen ja ilmaisi voivansa hyvin.

Vietimme kaikkiaan kolmisen tuntia aulassa. Aurinko lämmitti mukavasti, raamatunlukuja soljui Viktor-laitteesta ilmoille. Ari valvoi ja naureskeli kuunnellessaan sitä. Minä keinuin ja kudoin.

Kävin kyselemässä Arin kanssa alakerran apuvälinekeskuksesta neuvoa Arin sängynlaitojen suojaksi: Minua surettaa Arin verinaarmuiset sääret. Palatessani juttelin muutaman hoitajan kanssa. He yrittävät laittaa sängynreunoihin jotain, mikä estäisi Aria repimästä jalkojaan. Pitänee seurata tilannetta; vieläkö uusia raapimuksia tulee.

Ei Ari niistä itse kärsi, kun hän ei tunne kipua raajoissaan, mutta sitä suuremmalla syyllä muiden pitää valvoa asiaa. Arin haavat paranevat hitaasti, verenkierto on huono.

Hoitelimme Arin vuoteeseen ennen lähtöäni. Edelleen Raamattu jäi kuulumaan, Ari tosiaan näytti pirteältä edelleen. Ilmankostuttajaa puhdistin ja lisäsin sinne vettä.

Osaston väki, potilaat ja omaiset, kävivät mielenkiintoista keskustelua, johon otin hiukan osaa minäkin, vaikka pääasiassa vain kuuntelin sivusta. Eräs henkilö kertoi, että hänen sukulaisensa on uskovainen kuten koko perhe. Heidän x-seurakunnassaan on kaksi sellaista ihmistä, joilla on taito kaataa ihmisiä, kertoi asianomainen.

Keskustelua käytiin muutenkin kaatumisista hengellisiin kokouksiin liittyen.

En jaksanut kovin innostua kaatuiluista, mutta Herra ei jätä kesken kättensä työtä tuolla osastolla. Ari ei siellä turhaan päiviään kuluta, siitä olen varma. Joku henkilöistä kysyi, koska taas tulen laulamaan niitä laulujani. "Ne laulut ovat niin rauhoittavia", hän sanoi.

Mielessäni oli eilinen saarna sekä Raamatun sana:
"Me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta - - joka on pakanoille hulluus", sekä toinen kohta:
"Sana rististä on hulluutta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1 Kor 1.luvusta)

Iltapäivällä sain kutsun naapuriin katsomaan Sydämen asialla -ohjelmaa sekä hakemaan hoidossa ollut viljelykseni takaisin kotiin. Kylvin herneitä viikko, pari sitten ja jätin ne naapurille matkan ajaksi. Nyt ne ovat viimein vähän alkaneet kasvaa ja maistuvat tuoreille herneille.

Uimahallissa oli vesijumppaa seitsemältä ja sinne tähtäsin askeleeni. Sain idean vävyn syntymäpäivälahjaksi (25v) siellä pomppiessani. Ei siis turha reissu ollenkaan. Lisäksi uin tavanomaisen matkan, 500 metriä. Porukkaa oli mahdottoman paljon, altaat ihan pullistelivat nuorisoa, lapsia ja meitä muitakin.

Iltapalaa ja käsitöitä Norvannon raamattuopetuksen ohessa. Puhelu Amekin kanssa, jossa sovimme huomisesta tapaamisesta.

Päivä alkaa olla pulkassa, kuten sanonta kuuluu. Iltavirreksi soikoon virsi 94:

1.
Nyt kansat kaikki laulakaamme,
on ylösnoussut Herramme!
Me hänen kanssaan nousta saamme,
orjuuden maasta pääsimme.
Jumalan juhlaa, pääsiäistä,
vietämme, päivää ensimmäistä.

2.
Nyt talven alta, siskot, veljet,
kevääseen nouskaa kirkkaaseen,
kun Kristus särki haudan teljet,
julisti rauhaa omilleen.
Siis olkoot puhtaat sydämemme
Kristuksen kasvot nähdäksemme.

3.
Riemuitkaa, taivaat, Herrastanne,
puhkea kiitoslauluun, maa!
Te kaikki luodut, Luojastanne
nyt yhteen ääneen iloitkaa.
Voittaja seisoo keskellämme,
valollaan täyttää elämämme.

Johannes Damaskolaisen hymnien (n. 750) pohjalta engl. John Mason Neale. Suom. ja muk. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.