07.04.2013 - Lepopäivän viettoa

Lunta satelee, kylmää. Uusi lumi vanhan (lumen) surma, sanotaan.

Hiljainen päivä. Minusta on tullut nykyisin aika lailla erakko. Verrattuna aiempaan elämääni. Olen paljon itseni seurassa kotona lueskellen, kirjoitellen ja nettisaarnoja ja -opetuksia kuunnellen kiikkutuolissa kuin mikäkin mummo.

Aamusella herättyäni kävelin avannolle. Pilvinen päivä. Uikkarit narulle kuivumaan.

Kuuntelin kolme opetusta tai saarnaa, pääasiassa Markus Pöyryn. Tein muistiinpanoja. Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kertoo kolmesta vanhurskauden lahjasta, jotka Jumala antaa uskovalle, kastetulle lapselleen:

1. Jatkuva rauha
2. Jatkuva armon (=anteeksiantamuksen) valtakunta
- Jeesus ei vain aukaise porttia armoon, vaan hän itse on se portti, eli käynti armon valtakuntaan käy Jeesuksen kautta.
3. Jumalan kirkkaus
- Sana, kaste ja ehtoollinen ovat Jumalan peitettyä kirkkautta. Emme kestäisi nähdä Jumalan kirkkautta, kuten emme voi katsoa päin aurinkoakaan suoraan.

Kastettu, uskova saa siis lahjaksi nämä kolme:

1. Rauhan - kattaa menneisyytemme asiat ja tapahtumat
2. Armon - nykyisyyteen nähden
3. Kirkkauden - tulevaisuuteemme nähden

Näiden kolmen asian omistaminen antaa meille vapauden, vapauttaa meidät elämään!

Meidän on suotu Kristuksen tähden kärsiä, opettaa Roomalaiskirje. Jos teemme rötöksen ja poliisi raahaa meidät putkaan, se ei ole Jeesuksen tähden kärsimistä tietenkään. Mutta jos ja kun meitä ahdistetaan ja meille aiheutetaan kärsimystä, joka juontuu uskostamme Häneen, se on Kristuksen tähden kärsimistä.

Jumalan rakkaus vuodatettiin sydämeemme, sanoo Roomalaiskirje. Miten se vuodatettiin? Kasteessa.

Jos ja kun me luotamme Jeesukseen, turvaudumme häneen, me emme joudu koskaan häpeään. Sana lupaa sen.

Tämän päivän saarnassa Pöyry oikoi käsityksiämme opetuslapsi Tuomaksesta. Häntähän pidetään epäilijänä, joka siis oli jotenkin Juudaksesta seuraavaksi surkein esitys, mitä opetuslapsiin tulee. Mutta Pöyry näytti Raamatusta, että Tuomas onkin mitä parhain esimerkki opetuslapsesta, jollainen Jeesus tahtoisi meidän jokaisen olevan.

Tuomas halusi:
- nähdä Jeesuksen
- koskettaa hänen haavojaan

Meidän tulee karttaa sellaista Jeesusta, joka esitellään meille parantajana, menestyksen tuojana tai ties minä muuna, mutta ei kärsivänä Vapahtajana. "Ken ei tunne hänen haavojaan..." En muista, miten lause jatkuu, mutta lähtökohta Jeesuksen tuntemiselle ovat jäljet hänen käsissään ja jaloissaan ja kyljessään. Ne Tuomas halusi nähdä ennen kuin voisi uskoa, että kyse on siitä Jeesuksesta, joka tapettiin ristillä jokaisen ihmisen puolesta.

Tuomas ei ollut mukana, kun Jeesus ilmestyi viikon ensimmäisenä päivänä muille opetuslapsille. Tuomas ilmaisi halunsa nähdä Jeesuksen ja Jeesus tiesi sen varmasti. Mutta Hän ilmestyi vasta viikon päästä, eli jälleen, kun seurakunta oli koolla. Silloin oli Tuomaskin paikalla. Kenties hän oli odottanut, että Jeesus ilmestyisi yksityisesti hänelle, mutta niin ei tapahtunut.

Meidänkin on tärkeää kokoontua nauttimaan Jeesuksen konkreettisesta läsnäolosta seurakunnan keskellä. Saamme maistaa hänet konkreettisesti ehtoollisessa. Jumala puhuu ja ilmestyy aina Sanansa kautta ja sitäkin me kuulemme yhteisessä jumalanpalveluksessa, jossa Sanaa opetetaan.

Jälleen on päivä ehtinyt iltaan ja on aika mennä nukkumaan. Jeesus kanssasi päivin ja öin, arvoisa lukijani!