06.04.2013 - Petturi-Jaakobin jalanjäljissä!

Tulin pari tuntia sitten, pitkä hyvä reissu takana. Saunasin ja purin tavarat kaappeihin ja pyykkikoriin pikimmiten.

Kiitollinen mieli päällimmäisenä, mutta myös ilta- ja reissuväsymys.

Sain hoidella reissulla yllättäen lapsenlastani vuorokauden ennen kuin vanhemmat hakivat hänet. Ihania potkutteluhetkiä Sara potkurin kyydissä, minä lykkimässä.

Ystävien luona ompeluseuraa pitämässä, kanalan tipuja ja kuvan komeita kukkoja ja kanoja ihailemassa. Kyläpaikassa syviä tuntoja jakamassa ja rukoilemassa, Jumalalta apua ja neuvoa anelemassa yhdessä.

Kummitytön tapasin, hänen pikkuisinta sain pitää sylissäni. Uusimmat säärystimet lahjoitin eteenpäin, kudon itselle uudet. Samoin käsityökassini sekin löysi paremman omistajan, minun mielestäni.

Äidilläni keittiöhommissa, lapsenlapseni kanssa pullia leipoen. Sara sokeroi kaikki pullat, pyöritteli puoli tusinaa hänkin. Leikkiä, lukemista ja tavallisia askareita hänen kanssaan.

Veljien tapaamista, kirkolla asioilla käymistä.

Kaikesta tällaisesta ja paljosta muusta koostui kotiseutuvierailuni tällä kertaa.

Mieleenpainuvan opetuksen sain yön syvinä tunteina. Nukuin Saran kanssa lattialla, siskonpetissä. Tyttö oli nukahtanut, vaikka itkeskeli, kun "haamitti" käydä nukkumaan mummon eikä vanhempien viereen.

Ratkaiseva virheeni nukuttamisessa oli se, että lopetin lukemisen. Näin pikkuisella jäi aikaa muistella äitiä ja isiä hiukan liikaa. Niinpä aloitin lukemisen uudelleen, kun lauluyritykseni eivät tuottaneet toivomaani tulosta.

Lastenraamattua puoli kirjaa ja sen jälkeen Apostolien tekoja pari kolme lukua. Jo uni maistui lapselle!

Neljän aikaa yöllä Sara alkoi heräillä. Hän hamuili käsivarttani ja hoeskeli äitiä. En uskaltanut paljon hengittää, kun ajattelin, että koska lapsi huomaa, että vieressä kuorsaa mummo eikä oma rakas äiti.

Mieleeni tuli kurja Jaakob, joka petkutti vanhaa, sokeaa isäänsä. Jaakobilla oli kovat piipussa, niin sanotusti: pelissä oli voitettavana isän siunaus ja sen mukana omaisuus. Jos homma koituisi tappioksi, jäisi kirous ja karkoitus.

Ei liene ollut hääviä, kun isä tunnusteli Jaakobin käsivarsia, joihin oli kääritty Esaun hajuisia karvaisia nahkoja. Jaakob aisti isän epäilyn: kuka tämä mies on, onko se poikani Esau?

Minulla oli pelissä menopuolella surkea lapsenitku kello neljältä aamuyöllä, jos petos paljastuu ja "äiti" osoittautuu mummoksi! Rukoilin vimmatusti. En uskaltanut hiiskahtaakaan. Onneksi lapsonen nukahti viimein sikeästi ja yön pimeä hetki kätki petturimummon lapsen silmiltä.

Onnellisena lapsi heräsi aamulla varhain eikä ollut yhtään katkeran oloinen, vaikka Esaun tilalla olikin Jaakob, vertauskuvallisesti ajatellen.

Itsekin olin luonnollisesti onnesta soikeana. Mitään vahinkoahan ei tapahtunut, sekä mummo että lapsi olivat tyytyväisiä nukutun yön jälkeen.

Nyt yöpuulle. Hyvää lepopäivää huomenissa, arvoisa lukijani!