02.04.2013 - Arki alkoi ja heti tiistai!

Yöpakkasta edelleen, päivä keväinen.

Olin seminaarissa tänään. Aiheena oli
"Hoidon ja asiakkuuden uusi suunta psykiatrisissa palveluissa". Piti luntata otsikko papereista, en muista ulkoa noin hienoja sanoja.

Ilmoittauduin kurssille VSY:n kautta. Se on Vaasan Seudun Yhdistykset, johon kuuluu 47 paikallista järjestöä. Kuulun MS-yhdistykseen ja liityin lisäksi jokin aika sitten myös Vaasan Mielenterveystoiminnan Tuki -yhdistykseen.

Ajatukseni on päästä kurssittamaan itseäni ja mahdollisesti saada työtäkin myöhemmin jostain tältä sektorilta. En tiedä vielä, mitä se voisi olla, mutta pitää nyt kokeilla kepillä jäätä joka suunnalta.

Seminaarissa kaksi tuntemaani kokemuskouluttajaa kertoi oman tarinansa. Toinen on itse käynyt seitsemän psykoosia läpi, toisen tytär sairastui nuorena yllättäen.

Seminaarin puhujat olivat muutenkin tasokkaita. Pidin kaikista puheista, mutta erityisesti psykoterapien professori Jaakko Seikkula kertoi mielenkiintoista asiaa.

Seikkula oli organisoinut Torniossa vuosia sitten Aaltosen kanssa systeemin, jossa psykoosin saanutta ihmistä täytyy kuunnella 1-2 vrk:n kuluttua siitä, kun hän alkaa oirehtia. Mukaan kutsutaan lähipiiri. Lisäksi alueella on jatkuva kolmen vuoden koulutus meneillään: työntekijöitä koulutetaan psykoterapeuteiksi. Tulokset olivat melkein liian hyviä ollakseen totta: jopa skitsofreniaan sairastuneiden määrä oli laskenut huimaavasti! Syynä varhainen puuttuminen asiaan ja tehokas tiimityöskentely. Upeaa!

Kuulostaa uskomattoman hienolta, että se, joka ottaa puhelun vastaan, on vastuullinen järjestämään ensimmäisen palaverin. Itsekinhän olen kirjoittanut siitä, miten apua hakiessani, ihan näihin tavallisiin asioihini ilman mitään psykooseja, olen joutunut soittelemaan ympäriinsä. Sittenkin voi olla, ettei kukaan ole ottanut asiasta vastuuta.

Vastuullisuutta Seikkula korostikin. Oi, se oli hieno luento. Kunpa tuo uusi suuntaus leviäisi pian koko Suomeen, kaikilla sektoreilla, ei vain mielenterveyspuolella.

Seikkula korosti potilaan/asiakkaan kuuntelemista ja sanoi, että on aivan sama mitä terapeutti/lääkäri tms. sanoo, jos ensikontakti on huono eikä ihminen tule kuulluksi. Olen aivan samaa mieltä. Kääntäen: kun tulen kuulluksi, itsetuntoni ja terveyteni nousee kohisten. Uskon, että sinullakin lukijani, on samanlaisia kokemuksia!

Lopuksi Seikkula antoi mietelmän, joka on minusta hyvin raamatullinen, vaikka siinä käytetään eri sanoja ja ehkä tarkoitetaan eri asioita:
"Sanalle (ja sitä myötä ihmiselle itselleen)
ei ole mitään kauheampaa kuin vastausta vaille jääminen."

- Tämän koki Jeesus ristillä: Hän huusi Jumalalle, miksi minut hylkäsit, mutta Jumala ei vastannut. Jumala teki sen meidän pelastuksemme tähden, ettei meidän tarvitse jäädä vaille vastausta. Jumala puhuu meille koko ajan Raamatussa.

M.Bakhtin on kuulemma sanonut (kenties tuon edellisenkin mietelmän?):
"Kuulluksi tuleminen on jo sinällään dialoginen suhde."

Tuota minä koen Arin suhteen. Vaikka hän ei voi puhua minulle, mutta kuuntelee intensiivisesti, silloin kun jaksaa, minä tulen kuulluksi, enkä välttämättä huomaa edes, ettei hän puhu.

Pattersson-niminen kaveri on sanonut suomennettuna tähän tapaan:
"Rakkaus on elämän voima, sielu, sen idea.
Ei ole vuorovaikutussuhdetta ilman rakkautta,
koska rakkautta ei ole eristyneessä tilassa.
Rakkaus on vuorovaikutusta."

Tuokin on raaamatullinen ajatus:
Jumala loi ihmisen, koska hän halusi kohteen rakkaudelleen. Hän halusi olla vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Ja hän haluaa sitä edelleen kiihkeästi. Siksi hän puhuu meille niin monin eri tavoin, vaikka me olemme huonokuuloisia emmekä kuule/kuuntele häntä useinkaan.

Tässäpä tuli monenlaista antia seminaarin tiimoilta. Väliajalla kävimme syömässä. Juttelin erään kaupunkimme kristityn pampun kanssa ruokajonossa. Pöydässä istuin tuntemani ja arvostamani henkilön vieressä, jota en ole aiemmin jututtanutkaan henkilökohtaisella tasolla.

Päivä oli hyvin mielekäs ja onnistunut. Kotimatkalla pyöräilin avannon kautta. Otin kutimen mukaan ja menin Astridin ja Tedin luo Sydämen asioita katsomaan ja sen jälkeen saunaan. He puolestaan olivat varanneet saunan jo ennen ohjelmaa, sillä hekin ovat kyseiseen sarjaan vähän koukussa kuten minäkin.

Vielä pyöräilin ympäri kaupunkia, palautin pulloja kauppaan ja löysin pari uutta tilalle. Oli kiva, kun pyöräteitä oli jo jonkin verran pesty ja puhdistettu hiekasta.

Makoisia yöunia sinulle, hyvä lukijani!

jk. Tähän virteen ihastuin kovasti, veisasimme sen Kristenin syntymäpäivillä. Virsi 434:

1.
Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.

2.
Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.

3.
Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?

4.
Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.

Hans Utbø 1870, pain. 1880. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjan lisävihkoon 1963.