27.03.2013 - Aamuajatuksia piinaviikon keskiviikkona!

Hieno aamu

Kone juntturoi. Yritin etsiä jotain ajankohtaista pääsiäiseen sopivaa kuvaa vanhimmasta kuvastostani, mutta kone vaikersi äänettömästi kuin liian raskasta rekeä olisi vetänyt.

Viimein se suostui sieppaamaan kuvan ja mielenkiinnolla katsoin, tuliko ruusukuva vai kuva lapsistamme. Leipiähän sieltä tulikin päivän kuvaksi!

Jeesus on elämän leipä. Varmaan tarkoitus oli tullakin juuri tuo kuva muistuttamaan meitä jokaista, ettemme turhaan hosu pääsiäisen vuoksi tai mistään muustakaan syystä. Jeesus täytti kaiken puolestamme.

Itsekin yöllä hikoilin ruokalistan vuoksi, noin kuvaannollisesti, sillä olen kutsunut nuorisoa syömään luokseni pitkäperjantaina. Aikansa voisi käyttää hyödyllisemminkin, "sillä hän antaa heille heidän nukkuessaan".

Juhana Pohjola kertoi nettiopetuksessaan lukeneensa mielenkiintoista kirjaa. En muista sen nimeä, mutta siinä puhuttiin kansoista ja liikeyrityksista ja vastaavista, jotka joutuivat konkurssiin tai tuhoon.

Mikä sen sitten aiheutti? Kolme yhteistä tekijää löytyi:

1. Sokeus omille virheille oli ensimmäinen ratkaiseva erehdys.
Ylimielisyys ja omahyväisyys kuuluivat samaan soppaan.

2. Toisten vähättely.
Nostaakseen omaa itseään aletaan vähätellä muita.

3. Huonokuuloisuus,
eli kieltäytyminen kuuntelemasta tosiasioita tai muiden mielipiteitä.

Tämä sama kaava toistuu kuulemma yritysmaailmassa ja yksilöiden kohdalla. Toivottavasti emme noudata tuota elämässämme. Jumala siinä meitä auttakoon.

Samainen Juhana Pohjola toi esille myös seuraavan mielenkiintoisen ajatuksen. Kun maailma on:
-rikkaimmillaan, se on tosiasissa köyhimmässä tilassaan
-vahvimmillaan, se on oikeasti heikoimmillaan
-viisaimmillaan, se on mitä tyhmimmällä mallilla

Seurakunnan tila sen sijaan on päinvastainen. Kun se on:
-köyhimmillään, se on rikas Kristuksessa
-heikoimmillaan, se mitä vahvin, sillä Kristus on sen voima
-tyhmimmillään, sen voimana ja viisautena on Jumalan viisaus; Jeesus Kristus, jossa on kätkettynä kaikki viisauden ja tiedon avaimet.

En muista sanatarkasti, mutta ajatus listauksessa oli tuontapainen.
Juhana Pohjola on vasta perustetun evakelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan dekaani, lhpk.fi

Kuuntelin Genesiksen eli 1. Moos 2:1- opetusta (Pöyry). Sieltä nousi huikeita, itselleni ennen käsittämättömiä asioita sapattiin liittyen. Osaan jakaa vain yhden ajatuksen, sillä opetus sisälsi paljon. En ehtinyt sitä sisäistää osatakseni tai jaksaakseni selittää sitä.

Ihminen luotiin 6. päivänä, ihmisen ensimmäinen päivä oli sunnuntai eli lepopäivä. Sen jälkeen alkoi työviikko. On oikeutettua siis sanoa, että me kristityt saamme lähteä työhön "levosta käsin".

Oma kokemuksenikin on, että vasta uskoon tullut saatetaan laittaa tai päästää vastuuseen, jota tämä ei kykene vielä kantamaan. Ensin pitäisi oppia lepoa Kristuksessa, sen jälkeen vasta tulee työn vuoro.

Vaikka ihminen olisi maallisessa mielessä fiksu, taitava ja viisas, hän on kuitenkin pieni lapsi Kristuksessa, mikäli hän tulee uskoon "pystymetsästä". Hänen pitää kasvaa ja vahvistua, sitten hän kykenee ottamaan hengellistä vastuuta.

Hengelliset lapset tarvitsevat sanan maitoa ennen kuin voivat nauttia kiinteää ruokaa. Tämä on sanan opetus. Vastuunkantajan täytyy kyetä syömään vahvasti hengellistä ruokaa kestääkseen painetta, kiusauksia ja vastoinkäymisiä.

Opetus sapatista oli laaja, en lähde sitä selittämään. Jos sinua pyhätyön tekeminen vaivaa tai haluaisit selkoa siihen, miksi vietämme pyhää sapatin, lauantain sijaan, kuuntelet varmaan itse tuon opetuksen.

Itse hengitän nyt vapaammin, kun ymmärrän, että sapatinlepo on tullut Jeesuksen myötä. Kristitylle Jeesus on sapatin täyttymys, hän on vapaa. Sunnuntaista on muodostunut kristittyjen kirkkopäivä, mutta sen ei ole välttämättä oltava niin. Kristityn sapatti on Jeesus Kristus.

Eilen sain unen jo kymmeneltä, mutta heräsin yhdeltä raastamaan hiuksiani. Luin Raamattua aikani kuluksi. Nukahdin uudestaan, Luojan kiitos, ja yöunesta tuli riittävä. Herättyäni puoli kahdeksalta lähdin avannolle.

Haen auton huollosta tänään. Teen käsitöitä ja kuuntelen opetuksia, jos mahdollista. Pari mattoa heitin ulos, vuodevaatteet ovat tuultumassa. Päivä on hyvällä mallilla.

Vielä jaan ajatuksia Habakukin kirjasta.

Raamattu kansalle -käännöstä lukiessani huomasin, että Habakukin alussa profeetta valittaa, miksi Jumala sallii vääryyden ja vaikenee eikä vastaa. Toisessa luvussa Jumala vastaa hyvin tuntemillani sanoilla:
"Näky odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä.
Jos se viipyy, odota sitä,
sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy."

Minua lohduttaa, että näin Jumala vastaa minunkin valituksiini: odota kärsivällisesti, saat kyllä vastauksen kysymyksiisi. Näky odottaa, se toteutuu ajallaan.

Viime sunnuntain saarnaopetus puhui samasta aiheesta. Jeesus sanoi Pietarille:
"Nyt et tätä ymmärrä, mutta vastedes sen käsität." Jeesus pesi Pietarin jalat, eikä Pietari voinut käsittää sitä.

Ajatuksia ryöppyää mieleeni, mutta lopetan tältä erää. Halusin kirjoitaa Ajankohtaisen näin aamulla, sillä illalla en jaksa enää syvällisiin pohdintoihin.

Aurinko paistaa, sen myötä iloista päivää sinulle, hyvä lukijani!
Virsi 105 on lempivirsiäni:

1.
Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voittovuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.

2.
Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.

3.
Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.

4.
Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.

Leonard Typpö 1902. Virsikirjaan 1986.