26.03.2013 - Piinaviikon tiistai-ilta

Aamulla kuudelta oli 10 astetta pakkasta. Päivällä saman verran lämpöasteita.

Illalla olin niin väsynyt, etten meinannut jaksaa nukahtaa. Menetin tajuni kuitenkin varmaan yhdentoista maissa. Aamulla kuudelta pomppasin virkeänä pystyyn. Miksi ihmeessä reagoin niin äärimmäisesti kaikkeen?

Aamun avantoreissu oli huippu. Sää mitä ihanin, kirpeä ja kirkas. (Niin kuin näet: kaikki on äärimmäistä!)
Aurinko nousi puiden latvojen yli 6.50. Mikä lie virallinen nousuaika, mutta silloin se minulle näyttäytyi.

Palatessani nostin pyörän varastosta ulos, pumppasin takarenkaaseen ilmaa ja oloni oli hyvä, kun ihoa pisteli mukavasti avannon jälkeen.

Viiletin sairaalalle puoliltapäivin, hain Arin ja menimme lauluhetkeä pitämään. Noin 40 potilasta, vanhuksia, omaisia ja hoitajia oli paikalla. Kolme varttia lauloimme:
- Jeesuksesta laulan
- Jeesus johdata, tiemme kulkua
- Kiitos sulle Jumalani
- Kirkasta, oi Kristus meille
- Koko tien hän kanssain kulkee
- Maan korvessa kulkevi
- Päivä vain
- Mä silmät luon
- Tule kanssani Herra Jeesus
- Jeesus sä ainoa
ja niin edelleen. Muistutin, miksi pääsiäistä vietetään ja kerroin pari hauskaa juttua.

Sittenpä maistui kahvi Arin osaston aulassa, kun palasimme sinne Arin kanssa. Olimme pari tuntia aulassa, kuuntelimme Raamattua ja minä kudoin.

Tänään soitti eräs kotisivuni kautta tutuksi tullut, Pike, minulle. Hän oli nähnyt unen. Siinä Pike oli luonani käymässä ja Arikin oli täällä. Ari oli puhunut ja kävellyt. Pike oli ihmetellyt, sillä hän oli saanut minulta käsityksen, ettei Ari puhu eikä liiku.

Sitä odotellessa on mukava mennä nukkumaan ja nähdä kauniita unia!
Niitä sinullekin, arvoisa lukijani!