18.03.2013 - Siunattu maanantai!

Yöpakkaset ja raitis sää jatkuvat, mutta pääasia, että valoa riittää!

Terhiä nauratti, kun hän näki kaljatölkkien nipsuista vääntämäni korut. Hän muisti äskettäin kirjoittamani jutun, jossa ilmaisin selkeästi, ettei minua kiinnosta ensinkään nipsujen väkertäminen.

Ehkä olisi kannattanut hiukan ottaa oppia, kun Marikin kanssa olin kirjastossa, ja hän väänsi nipsua toisen perään opettajan ohjeiden mukaan. Minä-tyttö vaan lueskelin tuunauskirjoja.

Jotain oli kuitenkin kai jäänyt takaraivoon, sillä silmiini osui kotona oitis nipsurossien teko-ohje. Tekaisin pari, kunhan sain tolkkua ohjeista. Olen vähän ohjesokea. Mitään kauniita nappeja minulla ei ollut, joten rumat saivat kelvata.

Päivä on muutenkin mennyt mallikkaasti. Olin Arin luona päivällä. En leikannut hänen tukkaansa, kun huomasin, ettei minulla ole välineitä. Täytyy lainata taas tyttäreltä.

Mutta sain voimia Arin luona tai siis hänen kauttaan tai häneltä. Saatoin kertoa asioita, jotka minua masensivat. Ari antoi jotain vastauksia, jotka rohkaisivat minua. Ajattelet ehkä, miten hän muka antoi vastauksia. Tietenkin siten, että minä asettelin kysymyksiä ja Ari ilmaisi ei tai joo.

Se tuntuu mukavalta, etten osaa arvata aina Arin mielipiteitä. Odotan, että hän on jotain mieltä, mutta selkeästi hän ajaa minun asioita ja on minun puolellani. Jopa enemmän kuin minä itse olen. Sellaista aviomiestä minä kunnioitan ja arvostan.

Löysin useita tyhjiä tölkkejä tänään ja tunsin itseni tärkeäksi. Taidan olla aika lapsellinen, mutta haitanneeko tuo.

Katoin pöydän kauniiksi, kun Terhi lupasi tulla töistä päin käymään luonani. Pesin jopa ikkunan, mutta siitä nyt on iloa muutenkin eikä se liittynyt suoranaisesti tyttären vierailuun. Juttelimme perusteellisesti ja rukoilimme. Kahvittelimme ruuan päälle ja söimme jäätelöä.

Kun Terhi lähti, minä kipaisin uimahallille. Maanantaisin siellä on tehoallasjumppa, 40 minuuttia höykkyytystä. Uin lisäksi 500 metriä.

Otin heti alkuun komean sukelluksen näyttääkseni päässä värjöttelevälle rouvashenkilölle, että näin sitä vaan sukellellaan. Ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Sukelluslasit pullahtivat päästäni, liki etten yskinyt vettä keuhkoihini. No, sattuuhan sitä paremmissakin perheissä, kuten sanonta kuuluu.

Siirrynpä nukkumaosaston puolelle, on ihanan raukea olo.

Kauniita ja makoisia unia sinullekin, arvoisa lukijani!