22.02.2013 - Perjantai on siivouspäivä!

Viime yönä sain unen viiden maissa. Ennen kahdeksaa kömmin pystyyn kellon piristessä. Liekö kauan pitänyt meteliä ennen kuin minä siihen havahduin.

Koska sängyssä venyminen ei kuulu suunnitelmiini, ryhdyin puuhaan, että saan päivän käyntiin. Siirtelin vaihteeksi huonekaluja. Vain vähän. Penkkilaatikko ja kukkateline vaihtoivat paikkaa. Yksi kukkapölökky siirtyi kuistin ikkunan eteen. Samalla pesin lattian nurkkia, kun kerran oli mahdollisuus. Tupa näyttää taas passelilta.

Pannaria tein, koska tytär oli luvannut tulla ruokatunnilla syömään luokseni. Eilistä hernekeittoa oli sopivasti, tarvitsi vain lämmittää. On sitä vielä koko viikonlopuksi, ei sen puoleen.

Sämpylöitä leivoin, tein pullakranssin. Pesin pyykkiä yhden lastin. Jätin vaatteet narulle kuivumaan päivän ajaksi.

Naapurin Astridilta ja Teletapilta kävin lainaamassa kaksi kananmunaa. Ei heillä enempää ollutkaan ja olivat kauppaan menossa lisää ostamaan.

Terhin kanssa oli ihana päivähetki, söimme ja kahvittelimme. Hän joutui lähtemään rivakasti, kun ikkunani takana joku mies selvästi liikehti siihen malliin, että Terhin auto oli tiellä. Miehet ryhtyivät pudottelemaan lunta katolta. Sitä pauketta oli sitten vähän aikaa. Tuntui, että tavarat tippuvat hyllyiltä, sen verran jytisi.

Iltapäivällä tein uuden kostyymin itselleni. Sellaisen mekon. Laitoin sen päälle Leenun luo, kun menin ompeluseuroihin illaksi Mariksen kyydissä. Naisilta sain kaipaamani neuvon, mihin kohtaan laitan vyön mekkoon. Otan kuvan jahka mekko on valmis. Sen entinen elämä oli toimia pitkänä puolihameena, mutta minä nostin sen harteille ja tein kädenreiät. Mustavalkoinen, ohut kangas.

Yhdeksältä minulla oli saunavuoro. Saunan ovi oli jo säpissä, vaikka vuoroni oli kymmeneen asti! Mutta ei hätää, hain avaimen ja kapusin lauteille varpaitani vadissa liottamaan ja kuorintavoiteita nahkaani levitellen. On puhdas ja kevyt olo.

Laitoin Kirjoituksiin jutun herätyksestä. Minusta siinä pääkohdat ovat Raamatun mukaiset. Omat kokemukseni vahvistavat kyseistä asiaa. Luin jutun naisille Leenun luona. Kun rukoilimme, koin Jeesuksen hyvää oloa ja kosketusta. Oli helppo jopa itkeä.

Vain yksi on tärkeä: Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen ja hänen seurassaan eläminen. Sitä minä tahdon. Ihmeet ja merkit seuraavat, mutta ne ovat Herran annettavissa. Sielun voimilla ja tempuilla niitä ei tarvitse eikä pidä mennä vaatimaan itselle. Haluan seurata Jeesusta ja katsoa vain häneen.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani! Ensi yönä toivon nukkuvani vähän enemmän kuin viime yönä. Muuten on aika tönttö olo huomenna, kun menen Arin luo.

jk. Eräälle vanhalle miehelle oli tarjottu unilääkettä, kun hänen vaimonsa kuoli. Mies vastasi, että hänellä on kyllä kokemusta unettomuudesta jo sodan ajalta. Jos neljä yötä valvoi, niin viidentenä varmasti sitten nukkui. Hän ei nähnyt uudessa elämän tilanteessa unen suhteen mitään ongelmaa. Minäkin ajattelen, että olen SIINÄ IÄSSÄ, että unen laatu ja määrä voi vaihdella.

jk.2 Työpaikkahakemukseni ei ole vielä ainakaan tuottanut tulosta. Valinta lienee kesken. Onhän tässä aikaa odotella, valmiissa maailmassa.