15.02.2013 - Arkisia kuvioita!

Vetinen keli.

Näin Krissen luona hauskan vesipullon. Sen ympäri oli solmittu pellavalangasta harva verkko. Itse tein iisimmän version. Sopiva pullo tyhjeni juuri ja kiedoin sen ympärille sipulien verkkopussin. Pitsinpala koristeeksi ja siinä se on!

Tarkoitukseni oli kyllä ommella ja kaunistella tuota verkkoa, mutta en ainakaan vielä ole sitä tehnyt. Voi olla, että se onkin aivan mieleiseni tuon näköisenä. Yhtä rikkonaista on tämä ihmisen elämäkin. Jotain kaunista voimme kietoa riekaleittemme ympärille. Jos se kelpaa ja riittää itselle, ei muilla pitäisi olla asiaan nokan koputtamista.

Ystävä soitti juuri. Perheessä sairaustapaus. Pysäyttävää kuultavaa. Heille uutta ja mykistävää. Minuakin järkyttää, jään miettimään omaa ja perheeni elämää. Miten täyteläistä elämäni onkaan ollut kaikista vastoinkäymisistä huolimatta! Keinulauta on heilahdellut äärilaidasta toiseen vuosikymmenten aikana.

Luen Kalle Päätalon romaania Huonemiehen poika. Kirja kertoo Kallen omasta lapsuudesta. Nainen ei kirjoittaisi samoin, noin karskisti. Kirjan teksti on niin kuvaavaa, että siihen voi astua sisään. Samalla se on hyvin rehellistä ja alastonta. Sellaista kuin ihmisten elämä on mitään salaamatta.

Samaan aikaan aloitin Niilo Laaksosen kirjaan Pieni poika ja isot saappaat tai jotain sellaista on otsikon sanoma. Vähän samanlaista, mutta sittenkin erilaista. Laaksosen isä siunasi poikansa joka aamu, kun tämä kipaisi isän syliin herättyään.

Kirjoissa minua puhuttelevat isän syli ja isän silitykset ja hyväksynnän ilmaukset. Miten moni meistä on niitä vailla! Minä olin lapsena, omat lapseni ovat olleet suurimman osan elämäänsä. Herra Jumala meitä isänsylittömiä kätkeköön rakkauteensa. Hän on luvannut, ettei jää meille mitään velkaa, kun turvaudumme häneen. Jumala ei valehtele, vaikka meidän tunteemme sanoisivat toista.

Hilja Aaltonen on kuollut tänään. Hän oli ihminen, joka on koskettanut paitsi minua, hyvin monia suomalaisia kristittyjä. Hiljalla oli uskomaton kyky ilmaista sanoillaan asioita niin, että lukija ymmärsi. Minä en koskaan osaisi kuvata asioita niin kauniisti kuin hän teki. Jumala siunatkoon Hilja Aaltosen elämäntyötä ja antakoon sen kantaa hedelmää vielä jälkipolville.

Kirjoitin tänään mukavan jutun, Arjen tarinoita. Oman elämänkuvaukseni potilaan omaisena. Laitan sen Kirjoituksiini jossain vaiheessa.

Huomenna menen Arin luo päivällä. Minulla on hänelle paljon asioita, sillä käynnistäni on toista viikkoa. Olen tosin puhelimessa voinut puhua hänelle, mutta en kaikkea, mitä haluan.

Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!