13.02.2013 - Kauniita ruusuja sinulle ystävänpäivän aattona, arvoisa lukijani!

Sää äityi lämpimän puolelle iltapäivällä. Vähän onea tuuli, mutta reipas kävelykeli.

Aamuvarhaisella hiippailin sairaalaan verikokeisiin ja sydänfilmiin. Oli siellä paljon muitakin. Minulla oli psalttarikirjanen mukana, ehdin lukea päivän tekstit odotellessani. Palatessa löysin kunnon pulloapajan kadun vierestä ja vein saaliin kauppaan saman tien.

Mieleen hiipi eilen ajatus, että mitäpä, jos minulla olisikin oikeasti jokin vakava sairaus! Senpä takia tuntui suloiselta, kun sydänkuva oli kai ihan nätti ja röntgenlääkärikään ei ilmeisesti löytänyt mitään möykkyjä rinnasta, kun kävin "rintologilla". Verikokeiden tulokset saan myöhemmin.

Ilo, helpotus ja kiitollisuus nousivat sydämeen, olo keventyi. Terveyden suunnatonta lahjaa ja merkitystä en varmasti täysin käsitä. Ymmärtääkö kukaan ihminen, ellei ole sitä menettänyt?

En muista, miltä päänsärky tuntuu, kun pääni ei ole kipeä. Synnytystuskien karmeuttakaan en muista yhtään.

Eivätköhän tällaiset "muistinmenetykset" ole silkkaa Jumalan armoa!

Ostin itselleni ruusuja tänään. Ajattelin samalla sinuakin ilahduttaa niillä, hyvä lukijani!

Pitkään keskustelin marketin kukkapuskassa jonkun rouvan kanssa tulppaanien, neilikoiden ja ruusujen eroista ja paremmuuksista. Päädyin ruusuihin minäkin tällä kertaa. Puoleen hintaan tietysti. Toinen rouva osti valkoisia ruusuja, koska ne olivat ainoat valkoiset kukkaset. Hänen miniäntekeleensä ei kuulemma pidä minkään muun värisistä kukista. Kauniitahan valkoiset ovatkin, olen samaa mieltä.

Muitakin huippuostoja tein: kolme lasten pipoa 50 snt/kpl. Niissä on fleece-vuori, joten ovat lämpöisiä varmaan. Kerään jo varastoa ensi syksyn joulupaketteihin Romaniaan. Olen kaukoviisas. Tai sitten etätyhmä.

Kävin avannolla taas. Koska en voi rehkiä uimahallissa, käppäilen katuja ja loiskin meressä. Se ei kai ole liian rasittavaa, luulisin. Joka tapauksessa olen onnellinen, että olen tykästynyt kävelemiseen.

Kävin naapurissa katsomassa Sydämen asialla -ohjelman ja vein tekemääni näkkäriä Estalle ja Toivolle. Esta haluaa reseptin pikimmiten, tykkäsivät kovasti. Onkohan kukaan lukijani tehnyt näkkäriä; sillä Terhiltä saamallani ohjeella?

Kiitos Krisi ja te jotkut muut lukijani, joilta sain tänään kortin! Minä puolestani lähetän terveiseni tämän kirjoitukseni kautta.

Jos koet, ettei sinulla ole ystävää, niin tiedäthän, että on yksi, joka vain odottaa, että saisi olla meidän jokaisen paras ystävä. Hän on Jeesus Kristus, joka on syntiemme sovittaja,
Lunastajamme,
Pelastajamme,
Armahtajamme ja
Auttajamme jokaisena päivän hetkenä. Ja kun kerran lähdemme täältä, Hän ottaa meidät vastaan, jos olemme tunteneet hänet jo tiellä, kuten virressä 54 sanotaan!

1.
Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.

2.
Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?

3.
Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa.

4.
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.

Paul Nilsson 1898. Suom. Per Boreman 1945, Pauli Vaalas 1951. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986.