12.02.2013 - Näytä päivän matka!

Kotikonnuilla jälleen. Aamusta lähtien menoa toisensa perään.

Haihdutin ikäväni, joka iski Tampereen asemalla, soittamalla ystävälle. Tero saatteli minut junalle, mikä tuntui hyvin lohdulliselle minusta, nuorimmaiseni äidistä.

Matka meni kutoessa ja sudokua täyttäessäni. Heitin särkylääkettä poskeen ja se osaltaan auttoi niin että kävelin reippaasti tavaroineni asemalta kotiin ennen ilta yhtätoista.

Tänään juoksentelin terapiasta avantoon, kirpparilta lääkärille, toiselta terveysasemalta kaupan kautta kotiin.

Kättelin päivystävän lääkärin lähtiessäni ja kiitin häntä: suurinta, mitä lääkäri voi tehdä, on osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä potilasta kohtaan. Tietysti on olennaista, että potilas saa muutakin apua, mutta jos kohtelu on tylyä, potilas voi masentua tyystin.

Eräs iäkäs potilas pelkäsi epämiellyttävää tutkimusta kuollakseen. Lääkäri oli alkanut ivata potilasta, oli viitannut potilaan ulkonäköön ja sosiaaliseen asemaan.

Tavallinen mummo oli kyseessä, ei mikään laitapuolen kulkija. Ja vaikka olisi ollutkin, mitä sitten? Ihmisarvo on jokaisella.

Mummo ei ollut aikonut jalallaan astua tuon nöyryytyksen jälkeen kyseiseen paikkaan tutkimuksiin, vaikka kyseinen tutkimus olisi tarpeen ja voidaan tehdä vain tuossa paikassa. Itkien hän oli poistunut paikalta.

Valitus olisi pitänyt tehdä: soittaa vähintään lääkärin esimiehelle. Lyödä ja hyppäjyttää kyseistä lääkäriä. Noin ei saa tehdä!

Itse pääsin vähemmällä. Kirjoitin odotushuoneessa valmiiksi listan, mitä pitää muistaa kysyä lääkäriltä. Tämä kirjoitti minulle lähetteitä verikokeisiin ja mammografiaan.

Kiitos Jumalalle tuollaisista asiallisista, inhimillisistä lääkäreistä! Tästä lähtien aion antaa palautetta joka kerta lääkärille. Paitsi, jos olen oikein huonokuntoinen, en jaksa. Silloin varmaan suostun haukuttavaksi, sillä sairas ja heikko ihminen tajuaa vasta jälkeen päin, mitä oikein tapahtui.

Ajattelukykyni itseni suhteen on parantunut. Se johtuu osittain varmasti terapiasta. Kehotankin jokaista itsensä kanssa henkisesti ja fyysisesti painiskelevaa kyselemään, jos voisi päästä kuntouttavaan terapiaan. Siitä on hyötyä, kun itse suostuu ottamaan avun vastaan ja käsittelemään asioitaan.

Olen päättänyt, että en yritä tietoisesti laihduttaa. Sen sijaan hyväksyn itseni tällaisena. Takakiero ajatukseni on, että kun energiaa säästyy jatkuvilta itseni muuttamisyrityksiltä muihin asioihin, voin huomaamattani laihtuakin, jos hyvin käy.

En aio pitää kaapissa vaatteita siltä varalta, että jos satun laihtumaan. Olen sopiva tällaisena.

On hullua, että ihmisen mennessä lääkärille ensimmäisenä potilas komennetaan puntarille ja osoitetaan ylikilot. Ikään kuin potilas olisi kunnossa, kunhan vain täyttää painokriteerit. Sen sijaan pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että potilas voisi muuten hyvin.

Jokainen meistä tietää, että ylimääräiset kilot eivät ole hyväksi. Ei olisi ainutta lihavaa lääkäriä tai hoitajaa, jos kyse olisi vain päätöksestä täyttää mittataulukon lukemat. Siihen emme aina pysty, jos meillä on isompia ongelmia.

Tänään teimme terapiassa erään ajatusleikin, jos niin voi sanoa. Mietin kipeää kohtaa itsessäni ja olin vain hiljaa muutamia minuutteja tekemättä mitään, vaikka olisi tehnyt mieli vaikuttaa jotenkin kipukohtaan.

Ajatukseni meni lauantaiseen pukukoppiepisodiin!

Kun keski-ikäinen nainen menee hikoilemaan pukukoppiin sovittaakseen jotain sangen naisellisia vaatekappaleita ylleen, se on tuskan paikka. Tai oli itselleni lauantaina.

Olin hyvin tyytymätön itseeni ja kerrostumiini, joita oli ihan liikaa.
Lopussa olin kyllä suorastaan onnellinen, vaikka maksun summa kirpaisi.

Tätäkin mietin tänään terapiassa: miten onnellinen olenkaan, kun olen ihan tavallisen näköinen ja kokoinen nainen. Jäin miettimään erilaisia vaihtoehtoja ja kun aikani mietin, huomasin, että on aihetta olla pelkästään kiitollinen. Teepäs sinäkin tällainen ajatusleikki ja ajattele kanssasisariasi - siis jos olet itsekin nainen!

Sain puhelun veljentyttäreltä ja ajatus katkesi, mutta päivän tärkeimmät kuulumiset tulivatkin jo. Muitakin suunnitelmia minulla on, mutta niistä tuonnempana.

Tänään raamattupiiri yhden tai kahden naisen seurassa. Sinullekin mukavaa iltaa, arvoisa lukijani!