Kategoriat: Muu kirjoitus
Heimo Langinvainio, LKT,stressiyksikön ylilääkäri. Kirjasta Burnout ja miten siitä selvisin, Anja Lampinen.
UUPUMUKSEN KASVOT
Burnoutiksi, loppuunpalamiseksi, nimitetään uupumusoireyhtymää, joka kehittyy yleensä pitkän ajanjakson aikana ja liittyy voimavaroja kuluttavaan työhön tai elämäntilanteeseen.
Stressin ja kuormituksen tunne muuttuu voimistuvaksi uupumuksen tunteeksi, joka ei poistu tavanomaisella levolla. Ärtyisyys ja vihamielisyys lisääntyvät, motivaatio ja yrittämisen halu alkavat kadota. Itsesyytökset alemmuudentuntoineen liittyvät voimistuvaan masentuneisuuteen. Usko omiin ihanteisiin ja tulevaisuuteen alkaa hiipua.
Ihminen ei tunne enää olevansa "oma itsensä" ja kokee täysin vieraantuneensa, menettäneensä tuntuman siihen, millainen oli parhaimmillaan. Seurauksena voi olla kriisinomainen romahdus, johon saattaa liittyä epätoivoa ja syvän masennuksen piirteitä.
Tässä tilassa ihminen kärsii paitsi mielialan laskusta myös tarmon puutteesta. Kyky nauttia, tuntea mielenkiintoa ja keskittyä asioihin heikentyy. Pienikin ponnistus tuottaa uupumuksen tunteen.
Uni- ja syömishäiriöt ovat tavallisia. Huono kunto tuottaa tyytymättömyyttä itseen. Muiden välttely lisääntyy, kun itsestä ei jaksa huolehtia.
Masennus ja uupumus voivat johtaa ihmisen syvälle murheen valtakuntaan. Unelmat, toiveet ja idealistiset visiot murtuvat ja tilalle työntyy ankea autius. Ahdistuneisuus, pelot ja monenlainen oirehtiminen tekevät olon joskus sietämättömäksi.
Oman toimintakyvyn lasku aiheuttaa myös ympäristössä reaktioita, jotka heijastuvat kertautuvina paineina syventäen kierteenomaisesti loppuunpalamisen kurimusta.
Kaiken lisäksi kasvoton byrokratia, jonka kanssa joutuu tekemisiin oireiden pahetessa ja apua hakiessa, on kuin toisesta maailmasta. Kun ihminen tarvitsisi ymmärtämystä ja tukea, kouraan lyödään nippu lomakkeita. Avun sijasta burnoutista kärsivä saattaa saada vain lisää kuormitusta.