08.02.2013 - Armonlaakson laitumille!

Otsikko virrestä 569. Pakkaspäivä, aurinkoista.

Ihmeellinen päivä
itkuakin pitkästä aikaa
se tuntui puhdistavalta

Luin kirjaa loppuunpalamisesta
siitä itku
kuin omaa tarinaani olisin lukenut
vaikkakin erilaista
mutta niin paljon samaa sittenkin.
-ajatuksiani

Luin tänä iltapäivänä Anja Lampisen kirjan loppuunpalamisesta ja tuntuu, kuin olisin käynyt matkalla. Matkalla omaan sisimpääni ja elämääni.

Eilispäivänä ennen uimaan menoani alkoi rintaani pistää. Sitä on tapahtunut ennenkin, mutta ei näin mittavassa määrin. Kävin kuitenkin uimassa melkein kilometrin, nautin uimisesta, vaikka seurasinkin koko ajan pistämisen tunnetta.

Vesijumppaan en mennyt, vaikka olin aikonut.

Terhiltä sain hyviä neuvoja. Olen vähän venytellyt ja jumpannut. Avannolla olin tänään, kävelin kaupungin katuja aurinkoisessa, mutta kylmässä säässä. Yritin hengittää tasaisesti.

Poikkesin Kirsikkaa tapaamassa, sain rentoutua Behmer-laitteessa, mikä teki hyvää.

Kirjastossa luin Mökki-lehden ja tein haaveilumatkoja mökeille ja rannoille. Palautin kirjoja ja mukaan osui viime hetkellä vaihtopöydältä Burnout-kirja.

Ensin en meinannut ottaa sitä, mutta onneksi otin. Kirjoitan Kirjoitus-osioon lääkärin määritelmän loppuunpalamisesta, sekin itketti minua; kuin minusta olisi puhuttu siinäkin.

Kävelin kirpparilla, ostin jotain pientä. Kirjan luku jäi kesken, minulla oli edelleen itkuinen ja kosketettu olo. Kuin olisin tullut nähdyksi ja ymmärretyksi. Sellainen itkettää.

Kirjan tekijä sanoo, että siinä vaiheessa, kun hän olisi oikeasti tarvinnut sairauslomaa ja apua, hän ei enää tunnistanut olevansa sen tarpeessa. Tuttua, tuttua.

Varasin saunan tälle illalle. Liottelen varpaitani pitkästä aikaa löylyssä saunahattu päässäni. Viime aikoina en ole käynyt kotisaunassa, kun olen laukannut uimahallissa ja kuntoilupaikassa.

Jaahas, pian skypeen juttelemaan Saran ja Jyrkin kanssa.

Siunausta viikonloppuun, arvoisa lukijani! Itse olen lähdössä nuorinta nuortaparia tapaamaan Tampereelle huomenissa.

Keväinen virsi 569:

1.
Herää, sydän, nukkumasta,
talviunen horteesta,
nouse valoon kuolemasta
kevätaamun loisteessa.
Herran Henki lähteillensä
kutsuu meitä lähellensä.
Sydän siellä elämää
Jeesuksessa hengittää.

2.
Harmaat huolet ovat poissa,
valon koittoon haihtuneet,
kaikki vanha on nyt mennyt,
uudet soivat kanteleet.
Armonlaakson laitumilla
sydän liikkuu suvisilla.
Iloon, toivoon, vapauteen
henki nousee kirkkaaseen.

3.
Kevät joutuu, elämämme
Kristukselta toivon saa.
Pyhän Hengen auringossa
lämpenee jo kylvömaa.
Armon raikkaat tuulet meitä
virvoittavat nääntyneitä.
Herää, sydän, aukaise
portit riemun Hengelle!

Aksel Kallas 1921. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

jk. Eiliseen Ajankohtaiseen vaihdoin kuvan leipomastani näkkileivästä.