05.02.2013 - Sydämille särkyneille, uusi toivo annetaan!

Otsikon laulu soi tänään sydämessäni. Ota se rohkaisuksi Jumalalta, hyvä lukijani, jos sydämesi on särkynyt!

Pari päivää pyörähti vikkelästi, kun sain vanhan rakkaan kamun yökylään luokseni. Kävinpä itsekin katsomassa Stiinan maalaamaa sukupuuta Lenitan seinällä. Se on upea! Kelpaa siihen ripustella käpyjä, joissa Lenitan ja Karpaasin vesat pääsevät näytille.

Jumala se antaa lapsilleen jatkuvasti hauskoja lahjoja, ei huumoria puutu. Viime viikolla löysin kahvipaketin, jotta sain antaa sen eteenpäin. Tänään löysin suklaapatukan, jonka söin ihan itse.

Harvoin nykyisin enää keräilen kadulta karkkipapereita, kun minulla on niitä jo riittämiin. Tänään kuitenkin näin suklaapatukkapaperin ja päätin katsoa, onko se ehjä. Sitä ei ollut edes avattu. Nautiskelin sen iltapäiväkahvilla.

Terapiakeskustelu oli antoisa, avanto sen päälle virkisti. Paluumatkalla hain valokuvia Anden putiikista ja lopuksi kurvasin Kirsikan putiikkiin apumieheksi. Remontti oli takana, Kirsikkaa huimasi verhojen ripustus. Minä tyttö kiipesin tikkaille ja asensin verhot paikoilleen. Kanniskelimme yhdessä muutamat pöydät ja putsasin lampun päälliset. Hyvä mieli, kun voin pienesti auttaa kaveria.

Heti kotoa lähdettyäni aloin hyristä jotain virttä. Se vaan soi ja soi, mutta sanat eivät nousseet mieleeni. Mitähän Jumala tahtoi minulle sanoa? Siitä piti ottaa selvä.

Soitin ensin Sedulle. Ei vastannut eikä ollut puhelinvastaajaa. Soitin Maariankämmekälle. Hänkään ei vastannut, mutta kun vastaaja meni päälle, kysyin tunnetko tätä virttä. Hymistelin virren kadun kulmassa kännykkään ja yritin olla muina miehinä.

Maariankämmekkä soitti myöhemmin. Hän oli jonotellut ruotsinkielisten tätien kanssa kauppajonossa. Kun hän sai virsihyristelyni, hän kertoi siitä tädeille. Joku tunnisti, että se on kyllä ruotsinkielisessä virsikirjassa.

Virsi yhdisti naiset toisiinsa ja he olivat kuin vanhat tutut, kertoi Maariankämmekkä iloisena.

Virsi löytyi ja sanat hoitavat. Virsi on 233:

1.
Oi Isä, Poika, Henki Herran,
nimeesi meidät kastettiin.
Myös minut kuolemaasi kerran,
oi ristin Herra, liitettiin.
Sen osan ihmeellisen sain,
kun olin pieni lapsi vain.

2.
Myös minut silloin lapseksesi,
oi Isä taivaan, julistit,
ja Vapahtaja, omaksesi
veresi tähden omistit.
Nyt, Pyhä Henki, lohdutat,
Kristuksen armon kirkastat.

3.
Ja seurassasi, Herra pyhä,
päivästä päivään olla saan,
kasteeni liitto kantaa yhä,
ja sana ruokkii voimallaan.
Lujasti liität itseesi,
kun astun armopöytääsi.

4.
Näin hoidat, Paimen turvallinen,
keskellä seurakuntaasi.
On Isä aina uskollinen,
vaan heikko minun tahtoni.
Niin usein eksyn tieltäsi,
anteeksi anna, Herrani.

5.
Luo itse, Vapahtaja hyvä,
myös minuun usko, rohkeus
ja luottamuksen rauha syvä
ja uusi tahto, rakkaus.
Sinua tahdon palvella
ja voittaa kruunun taivaassa.

Johann Rambach 1734. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.

Lähdin illan päätteeksi palauttamaan tyttärelle tukanleikkuukonetta ja vein samalla nimipäivälahjan. Luonnollisesti unohdin ensin mainitun, vaikka sitä nimenomaan lähdin viemään.

Kristelin kanssa pidimme kaksistaan hoitavan illan Raamatun äärellä ja rukoilimme asioittemme puolesta.

Makoisia unia, arvoisa lukijani!