20.01.2013 - Kotona!

Pakkasta muutama aste. Talvisen kaunis sää. Puut lumisia, aurinko häikäisi. Aurinkolasit esiin!

Kurvasin äidin pihaan torstaina ennen puolta päivää. Soitin matkalta ja kerroin olevani tulossa. Äiti yllättyi niin, että oli varmaan 15 sekuntia hiljaa, mikä kertoo syvästä järkytyksestä ja yllättyneisyydestä. Ilosta onneksi tässä tapauksessa.

Samaan aikaan äitin pihaan ajoi yksi enoistani vaimonsa kanssa. Myöhemmin tulivat veljeni, tätini ja muita muine väkineen.

Tuvassa oli jo muuan osa-aikakyläläinen vierailulla. Hän asustaa muualla, mutta oli nyt kotipitäjässä käymässä ja poikennut äitiä tapaamaan. Kyseinen rouva on myös sivujeni lukija, terveisiä kovasti! Oli mukava tavata ensi kertaa.

Olisin ottanut meistä kuvan tänne, mutta rouva pinkaisi penkin alle ehdotuksen kuullessaan. Tai meinasi pinkaista, joten kuvanotto jäi.

Kohta tuli lisää vieraita ja samaa jatkui iltaan asti.

Veljentytär oli leiponut mummulle ison kermakaakun lahjaksi, ja se riitti kaikille vieraille ja vielä seuraavaan aamuun.

Hieno päivä, äiti oli onnellinen ja minä myös. Puhelin soi monesti, lapsenlapset soittelivat ja onnittelivat mummua, ja muutkin.

Vierailin päivien aikana ystäviä ja naapurin 90-vuotiasta ihanaa Edna-tätiä tervehtimässä ja kirkollakin kurvasin äidin asioilla. Äiti olisi lähtenyt mukaan, mutta silloinkin oli vieraita. Aina palatessani äiti oli puhelimessa. Omena ei kauas puusta putoa, niinhän sanotaan, hmmh. Luulen kyllä, että äiti on paljon sosiaalisempi kuin minä, iloisempi ja avoimempi.

Parit sukat kudoin katsoessani Late-lammasta, Sydämen asialla - ja muita ohjelmia. Kuten erästä laihdutusohjelmaa ja luonto-ohjelmaa.

Late-lammasta suosittelen erityisesti, aamuinen lasten ohjelma, hauskasti tehty. Eräs mummo oli sanonut katsovansa nykyisin vain pikkukakkosen; ainoa ohjelma, joka ei ole rivo ja räävitön.

En aio hankkia edelleenkään teeveetä, vaikka vero pitääkin jokaisen maksaa. En halua ruveta töllöttämään sitä, vaan mieluumminen menen kylään, jos on jotain nähtävä ehdottomasti. Sydämen asialla -ohjelmaa esimerkiksi joskus, mutta ei välttämättä.

Sain paljon rohkaisua, kun rukoilimme Greetelin kanssa. Hän koki asioitteni menevän siihen suuntaan kuin itsekin koen. Se vahvisti omaa käsitystäni. Rohkaisua me tarvitsemme itse kukin aika ajoin.

Palatessa poikkesin Karhulaan tyttären perheeseen. Terhi oli tehnyt makoisaa näkkileipää. Siinä oli ruisjauhoja sekä monenlaisia siemeniä, suolaa ja vettä. Mössö oli levitetty leivinpaperille ja paistettu kuivaksi. Se oli hyvää, sain mukaanikin ja aion leipoa itsekin.

En muista, milloin olisin tullut reissusta kotiin ilman, että pää on kuin ampiaispesä tai on muuten höntti olo. Tänään se tapahtui: oloni on aivan mukava. Ihmettelin myös sitä, että äidin vieraspäivän jälkeen nukahdin puolita öin, vaikka jokin aika sitten olisin taatusti valvonut kolmeen asti, kun pääni olisi kuhissut päivän tapahtumia.

Taidan olla toipumassa. Se tuntuu ihmeelliseltä, olen kiitollinen!

Laitan eiliseen Ajankohtaiseen uusia kuvia, sillä otin reissussa niitä sen verran, että mielelläni laitan niitä näkyviin.

Voi hyvin, arvoisa lukijani, ja tervetuloa taas lukusalle!