15.01.2013 - Monenmoista terapiaa!

Mukava talvisää.

Elämä on pelkkää terapiaa nykyisin, jos otan sen siltä kannalta ja minäpä otan!

Kello herätti kahdeksalta, vaikka uni tuli silmään kahden jälkeen. Aion nousta samaan aikaan joka aamu. On ärsyttävää, jos aamu jää elämättä.

Ensi töikseni tein pef-puhalluksia peilin edessä. Piti puhaltaa kolmesti putkeen ja merkitä tulokset ylös. Sitten astmalääkettä ja uudet kolme puhallusta vartin päästä. Vähän tulokset paranivat lääkkeen oton jälkeen.

Aamuisin tekisi mieli venyä kotona, vaikka ulosmenon jälkeen raitis ilma tuntuu mukavalta. Siitäkin huolimatta, että Vaasassa oli tänään ilmanlaatu heikko, kuulemma!

Lähdin siis avannolle. Matkalla poikkesin Andyn kirjaamoon asioille. Hän istutti minut kahvimukin ääreen ja vaihdoimme kuulumisia.

Sieltä lähtiessäni tuli kiire, sillä halusin avannolle, vaikka aikaa ei ollut paljon ennen terapiakeskustelua. Minuutin uin ja lilluin meressä. Toisin sanoen luin Isä meidän -rukouksen vedessä ollessani; se on noin minuutin mittainen normaalisti luettuna. Kokeile vaikka, vai saatko eri tuloksen?

Juttelua erään rouvan kanssa pukuhuoneessa. Siellä keskustelut ovat yleensä antoisia, niin nytkin.

Pikakävelyä kaupunkiin, että ennätin ajoissa sinne, minne pitikin. Tällä kertaa terppi luki minulle "satuja" ja otin lokoisan asennon sohvalla. Ne olivat mielikuvamatkoja ja niissä olen hyvä.

Eläydyin muun muassa seuraavanlaiseen tarinaan:
Olen varannut itselleni kesämökkipalstan. Sain valita. Otin sellaisen, missä maa vaikutti muhevalta ja ravinteikkaalta.

Istutin kaikenlaisia vihanneksia sinne, mutta huomasin ikävän asian. Naapuripalstan maa olikin parempaa!

Mitä teen? Haluanko vaihtaa palstani tuohon toiseen, siirtää istuttamani kasvit sinne? Vai jäänkö tähän, missä olen aloittanut työni.

-Tähän tapaan tarina kulki.

Minä halusin ilman muuta jäädä siihen, minkä olin aluksi valinnut. Itse asiassa en oikeastaan haluakaan sitä kasvimaata, kamalasti kitkemistä. Pelkkä salaatti riittää minulle. Kasvatan vain sellaisia kasveja, jotka viihtyvät siinä maassa, mikä on nyt minun. Monet kasvit viihtyvät hyvin, vaikka maa ei olisikaan niin ravinteikasta.

Miten sinä valitsisit? Teepä oma mielikuvamatkasi sinäkin!

Minä voin kuvitella sen ihanan puutarhan. Kasvatan sinne piilopaikan itselleni. Tai teen majan, jonne ei näe toisista puutarhoista. Siellä makoilen ja luen ja syön jäätelöä!

Kotona keitin makoisan kasviskeiton. Sen jälkeen lähdin MS-yhdistyksen järjestämälle käsityökurssille. Ei ollut tunkua, joten mahduin hyvin mukaan.

Teimme silkkihuivin. Minä hätähousuna kuivatin tukankuivaajalla omaa liinaani täysillä niin, että siitä roiskui punaista väriä naapurin sinikeltaiseen liinaan! Pyytelin anteeksi, mutta tuo toinen ei tainnut ollenkaan suopua minuun. Sanoin, että sielläpä on somia auringonpilkkuja sinun keltaisessa auringossasi, mutta hän ei vastannut mitään.

Ensi kerralla asetun turvallisempaan paikkaan toisiin nähden. Silloin teemme kynttiöitä. Yritän olla roiskuttelematta steariinia toisten kynttilöihin, jotka tietysti ovat erivärisiä kuin omani.

Sitä ihmettelen, miksi tein ihan samanlaisen huivin kuin olen tehnyt ennenkin? Mitä se kertoo minusta? Muistin siellä vain punaisen silkkihuivin, jonka tein joskus. Kotona muistin, että ei voi olla totta: olenhan tehnyt sinipunaisenkin; en vain tiedä, missä se nyt on. Ei hukassa kumminkaan, jossain tallessa vaan.

Amekki kävi luonani, kun tulin kotiin. Tarjosin hänelle sosekeittoani ja vaihdoimme kuulumisia. Suunnittelin tyttären luo menoa, mutta siellä talossa oli flunssaa, joten pysynpä kotonani tämän illan.

Sikäli kävi hyvin, että olen taas juossut kieli vyön alla pari päivää, tapani mukaan. On paikallaan olla edes yksi ilta kotona. Huomenna on taas juoksentelua; Triangelissa käynti ja MS-yhdistyksen allasjumppa.

Eilen en jaksanut tai ehtinyt kirjoittaa, sillä olin uimahallissa uimalaseineni. Viime kerralla huomasin uinnin jälkeen, että "silmäluukuissa" oli muovilaput ja teksti: poista tämä ennen uintia. En ollut mokomaa huomannut, mutta samanlaiset näkymät uimalaseista siinsi eilenkin, kun muovisuojukset olivat poissa.

Uin 1,3 km ja olin allasjumpassa sen jälkeen. Istuin saunassa hetken uintieni jälkeen, nautinnollinen hetki!

Erityisesti mietin eilenkin uidessani paria raamatunkohtaa. Jeesus seisoo vieressäni ikeen alla. Hän sanoo minulle: tule vaan tänne samaan ikeeseen minun kanssani. Minun kuormani on kevyt ja sopiva. Ota oppia minusta: minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä. Näin sinä löydät levon sielullesi!

Siinäpä olikin ajattelemista. Haluan pysyä aloillani ja kuulla, mitä Jeesus sanoo. En halua laukata kilometriä edellä tai poukkoilla sivuille ja joka suuntaan kuten koirat tekevät, jos saavat hölkytellä vapaasti.

Siinä Jeesuksen vierellä on paras paikka. Ehdin hyvin kaikkialle, minne minun pitääkin ehtiä. En myöhästy, en ole etuajassa. Tasaiseen tahtiin käy matka.

Toinen, mitä mietin, oli Jeesuksen sanat: minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Näen mielessäni Jeesuksen ristin, joka on kaadettuna maailman ja Jumalan välisen kuilun yli. Sitä ristiä pitkin pääsen taivaaseen Jumalan luo. Se risti on totta, se kestää, sen yli pääsen turvallisesti. Tuota Tietä, ristintietä, kävellessäni tai juostessani minä Elän. En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa, minä olen hänessä.

Mitä ihania näköaloja!

Minulla on useita käsitöitä kesken ja tänä iltana aion saada edes jotain päätökseen. Sen lisäksi aion sohvailla ja lukea, kuuntelen ehkä klassista musiikkia, jos löydän joltain asemalta.

Herra olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani, kuten myös minun kanssani!

Mielessäni soi virren 525 kolmas säkeistö, mutta nuo loppusäkeetkin puhuttelevat jälleen:

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.