08.01.2013 - Avantouintia ja raamistelua

Tulin raamattupiiristä, joka pidettiin tällä kertaa Krissen luona. Ilta oli leppoisa ja antoisa, kuten yleensäkin. Luimme Raamattua, juttelimme, rukoilimme. Kuten on raamattupiirissämme tapana. Vaihdoimme jouluajan kuulumisia.

Kello ei tänäänkään ehtinyt herättää, kun jo ponkaisin pystyyn puoli kahdeksalta. Vähän oli takkuinen olo, sillä jouduin vasta kolmelta nukkumaan. Erehdyin ottamaan näet Sabine Kueglerin kirjan käteeni, enkä voinut laskea sitä kädestäni.

Siperia opettaa, sen havaitsin tänään. En ole ostanut jääpiikkejä kenkieni pohjaan, koska en tarvitse sellaisia. En ennenkuin kuin tänään sen jälkeen, kun olin jo kaatunut. Jää nähtäväksi, kuinka kipeä vasen käteni on huomenna. Yleensähän oireet tulevat ajan myötä.

Kirjastossa poikkesin lukemassa viimeaikaiset Pohjalaiset. Avasin myös uuden nettiyhteyden kirjastoon, sillä vanha Venny poistui käytöstä.

Avantopukuhuone oli tupaten täynnä naisia. Kun toinen lähti, toinen tuli oitis tilalle vaatteineen ja uimapukuineen. Kävin vain tavallisen uimakierrokseni, saunaan en viitsi siellä mennä.

Paluumatkalla sitten ostin Olssonilta ne piikkipohjat kengän kantoihin. Ostin myös uimalasit. Saapa nähdä opinko käyttämään niitä.

Tänään luulen unen tulevan aikaisin, enkä aio ottaa mitään kirjaa käteeni enää, että ehdin nukkua tarpeeksi. Huomenna on jälleen uudet elkeet elämässä.

Virren 189 sanoin, hyvää yötä, Jeesus myötä!

1.
Ah Jeesus, ole kanssamme,
jo joutuu aika ehtoolle.
Suo, ettei valo sanasi
milloinkaan meiltä sammuisi.

2.
On aika ahdas, vaikea,
siis seurakuntaa vahvista
puhtaasti sanaa saarnaamaan
ja sakramentit jakamaan.

3.
Kirkkosi, Herra, herätä,
toivossa työhön lähetä.
Sanasi anna voimassaan
kaikua kaikkeen maailmaan.

4.
Sanaasi sido meidätkin
ja torju juonet helvetin.
Luo kirkkoon yksimielisyys
ja nöyryys, kärsivällisyys.

5.
Hajota henget ylpeät,
ne puhtaan sanan hylkäävät
ja aina uutta tarjoten
muuttavat selvän totuuden.

6.
Sanaasi itse suojele
ja kunniaasi, Herramme.
Myös sitä, Jeesus, vahvista,
ken sotii sanas puolesta.

7.
On surussa ja murheessa
sanasi turva ainoa.
Sun kirkkos siihen kiinnitä
ja ahdingoista selvitä.

8.
Sanasi valkeudessa
suo aina meidän kulkea,
ja viimein surun laaksosta
taivaaseen, kotiin, johdata.

1. säk. latinaksi Philipp Melanchthon 1551, saks. ja säk. 2–8 Nicolaus Selnecker 1572. Ruots. Jesper Swedberg 1694. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1984.