16.12.2012 - Kolmas adventti!

Yöllä satanut lunta roimasti.

Oi, miten rakastan näitä ihania naapureitani! Minulla on suorastaan kissanpäivät mukavien ihmisten keskellä. En toki tunne kaikkia lähelläkään asuvia, mutta tarpeeksi monia, että elämä on turvallista ja sopusointuista.

Naapurissa synttäreillä juttelimme vanhoista asioista. On mukava kuunnella vanhempien ihmisten elämänkokemusta ja tarinoita. Annoimme huumorin höystää puheitamme, niin että saimme nauraa.

Eilen pääsin pitkästä aikaa ihmisten aikoihin nukkumaan. Söin illalla kahdeksan maissa ison annoksen maksalaatikkoa, joka on yksi lempiruuistani, näköjään. Sen jälkeen alkoi sopivasti "ramasta", joten hyvissä ajoin ennen puoltayötä olin jo unten mailla. Ja aamuun asti sain vetää unia. Kiitos Jumalalle siitä!

Tänään olisi monenlaista hauskaa tilaisuutta, mutta on pakko valita, kun kaikkeen en voi osallistua. Entinen vanha Paula olisi jo menossa ensimmäiseen tilaisuuteen ja sitä vauhtia sitten iltaan asti. Mutta pidän itseäni niskasta kiinni ja yritän rakastaa itseäni sen verran, etten näännytä enää itseäni liikaa.

Luulen, että menen lopulta vain Luther-säätiön messuun. Olen vähän velkaa joululahjasta eräälle henkilölle, ja ainokainen juustohöyläni jäi sinne viimeksi, kun olin kahvitarjoilussa mukana. Siinäkin syitä osallistua juuri sinne, mutta haluan mennä ehtoolliselle ja kuulla syvällisen saarnan. Lisäksi yhteisö on mukavan pieni. En näillä sanoillani sulje pois sitä, etteikö muuallakin voi olla syvällisiä saarnoja ja etteivätkö isommat yhteisöt ole mukavia.

Ehkäpä luen Raamattua tänään vähän enemmän. Voisin myös mennä ulkotöihin ja kolata lunta pihalla; se on mukavaa kuntoilua.

Siunattua adventtipyhää sinulle, arvoisa lukijani, ja lepäähän sinäkin tänään ja nauti joulumusiikista ja Jumalan rauhasta, jota hän meille tarjoaa!

Mahtavat sanat virressä 10:

1.
Iloitse, kaikki kansa,
nyt armon aikana,
kun tullut taivaastansa
on Jeesus, auttaja.
Hän kulkee aasillaan.
On hänen voima, valta,
vaan valta saatanalta
jo kaatuu kokonaan.

2.
Ei etsimään hän tullut
maan päältä valtikkaa,
kun vallassansa ollut
on aina taivas, maa.
Ei valtasuuruuttaan
hän tahtonutkaan näyttää.
Hän Isän tahdon täyttää
ja suostuu kuolemaan.

3.
Te häntä palvelkaatte,
maan suuret, mahtavat.
Vain hältä armon saatte
ja kruunut kirkkaimmat.
Vaan valtaa, kunniaa
ken etsii ainoastaan
ja Kristusta on vastaan,
se taivaan kadottaa.

4.
Te huolten uuvuttamat,
te sairaat, kiusatut,
te puutteen ahdistamat,
te maahan poljetut,
kiitosta laulakaa,
kun lohdutuksen tuoja
ja uuden toivon luoja
jo täällä vaeltaa.

5.
Hän kohta ilmestyvä
on kunniassansa,
ja itku, murhe syvä
on riemuun vaihtuva.
Siis lamput valmiina
jo kiiruhtakoon vastaan
nyt kansa kuningastaan.
Hän on jo tulossa.

Michael Schirmer 1640. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886.