30.08.2012 - Ajallaan, ajallaan, Herra auttaa aina ajallaan!

Kuiva ja vähän kirkaskin aamu pitkästä aikaa. Sää lämmin.

Aamupäivällä kävin lenkillä ja uimassa samaan syssyyn. Kelluessani tunsin olevani Jumalan täysihoidossa. Olin elämäni kunnossa, kun juttelin ystävän kanssa puhelimessa.

Iltapäivän makasin sohvalla, nukahdin, puhelin soi ja heräsin saman tien. Sen jälkeen jatkoin sohvailua ja lukemista, kun en muuta jaksanut. Vähän pakottamalla ompelin hiukan pussukkajuttuja, mutta siirryin taas sohvalle.

Kahdeksan maissa elvyin ja lähdin kävelylle. Sääriä pakottaa käveleminen, ennen kuin jalat tottuvat, vaikka olen koittanut vaihtaa lenkkareita, etteivät jalat kipeytyisi.

Virsi 556 soi tänä iltana mielessäni, ja sen sanoin hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani:

1.
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.

2.
Vaiheemme tunnet, Jumala,
yöt, päivät vaihtuvat.
Vain sinä säilyt samana,
armoa tarjoat.

3.
Huomaasi jälleen, Herra, jään,
kun päivä pakenee.
Sinua nousen kiittämään,
kun aamu valkenee.

4.
Ja vaikka yöllä kuolema
pois minut kutsuisi,
on eläissä ja kuollessa
sinussa turvani.

Johan Olof Wallin 1814. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984.