26.12.2011 - Stefanus nosti katseensa taivaaseen: Anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä tekevät

Verhot heiluvat, tuulee. Marttyyrien muistopäivä.

Toinen miniä on tulossa perheeseemme, ja se on hyvin mieluinen asia meille kaikille. Tero ja Karoliina olivat lukiossa yhtä aikaa, samassa kesätyöpaikassa he "näkivät" toisensa. Terhi ja Karoliinan veli olivat samoin samassa luokassa lukioajan, joten näin täällä Vaasan pikkukaupungissa piirit ovat pienet :)

Tänään me vanhemmat tapaamme toisemme ensi kertaa sairaalassa, niin Arinkin on helppo olla mukana. Teron kanssa olemme pian lastaamassa tarjoiluja autoon. Karoliina tulee vanhempineen kotoaan. Hauskaa, jännittävää!

Joulunaika on mennyt parhaalla mahdollisella tavalla muutoin, paitsi että pikku-Sara on ollut mahataudissa, mutta on jo parempi. Hänen perheensä lähti miniäni sukulaisiin, olivat meillä viime yön ja varmaan tulevankin. Aiempina öinä Terhi ja Tatu ovat olleet täällä, mutta eilen he vaihtoivat Terhin anoppilaan.

Petri on käynyt joka päivä, Tero ja Karoliina ovat olleet siellä, täällä ja yöt kotonaan kumpikin. Minä nukun työhuoneessani. Ikkunoihin on saatava paremmat tiivisteet - verhot heiluvat myrskytuulen voimasta. Teron patja on keittiön lattialla.

Joka päivä olemme käyneet sairaalassa retkellä kahvitarvikkeiden kanssa. Eilen Ari oli pitkästä aikaa kotona, kolme tuntia. Reissu meni hyvin. Menin sairaalaan ja tulin hänen kanssaan kotiin invataksilla ja palasin myös. Kävelin sieltä kotiin, että sain happea syömisen ja sisälläolon vastapainoksi.

Olimme jouluaamuna kirkossa Terhi, Tatu, Karoliina, Tero ja minä. Koska olin nukkunut vain kolme tuntia, tunnustan, että saarnan ajan nukuin ja vähän muulloinkin. Heräsin onneksi saarnan viime minuuteilla, ja kuulin tärkeät sanat: Jeesus on tullut korjaamaan välit ihmisen ja Jumalan välillä. Uskomalla Jeesukseen meidän suhteemme Jumalaan korjaantuu. Kiitos siitä Jumalalle! Kirkko oli aika täynnä, mutta enemmänkin olisi sopinut. Jumalanpalveluksia oli ympäri kaupunkia pitkin aamua, joten jokaiselle löytyi varmaan sopiva aika, jos halusi mennä kirkkoon.

Kun sitten kävelin sairaalasta kotiin iltamassa eilen, olin niin poikki, että menin kymmeneltä nukkumaan ja nukuin puoli kymmeneen. Heräilin kyllä välillä, mutta olen kiitollinen, että nukuin noinkin hyvin. Aattona pääni oli koko päivän kipeä, kun oli univajetta, mutta sekin päivä meni hyvin muuten.

Valoa on selvästi enemmän ulkona tänään. Mahtava asia, sillä pimeyttä on ollut pitkään ja se on ollut raskasta ja väsyttävää aikaa.

Toivotan sinulle, hyvä lukijani mukavaa tapaninpäivää. Kirjoitan uudella pikkuläppärilläni, ja hiukan on vielä opettelua, sillä näppäimistö on pienempi kuin aiemmassa koneessa