23.12.2011 - Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa laumaansa

Lunta on vielä, mittari nollassa.

Suurin ilouutinen on se, että maailman Vapahtaja on syntynyt, ja meille pimeydessä asuville on koittanut valkeus ja vapautus.

Mukavaa on sekin, kun kahden ihmisen tiet risteävät ja alkavat kulkea samaan suuntaan. Näin on tapahtunut meidän perheessä: Tero ja Liinukka kihlautuivat menneellä viikolla. Olemme Arin kanssa siitä sangen iloisia, nuorista puhumattakaan.

Yöllä paistoin kinkun. Jäi siitä jotain vielä pellillekin, kun kauhoin sulat rasvat (ja vedet!) ynnä kuoret pois. Valmis kinkku ei tule sen kalliimmaksi, se tuli nyt selvästi ymmärretyksi. Mutta se tuoksu uunista on kovin jouluinen!

Tänään Ari viettää syntymäpäivää, ja me hänen kanssaan. Menemme juhlistamaan koko sakilla hänen päiväänsä. Siis Terhi ja Tatu, Tero ja Liinukka, jotka tulivat eilen Vaasaan. Jyrkin perhe tulee vasta illalla töiden takia.

Tein kotikaljaa, mutta siitä ei tullut sitä mitä piti. Ei tullut sahtia, tuli sokerivettä. Harmittaa, mutta sellaista tämä elämä on, ja yksi epäonnistunut kotikalja on pikkujuttu.

Vessanpytty vuoti. Huoltomies tuli saman tien ja vaihtoi jonkin osan säiliöön. Annoin kinkkuleivän käteen ja toivotin hyvää joulua. Ikävä olisi työmiehen lähteä kinkun tuoksusta vesi suupielistä valuen, vaikka pytyn valumisen on saanut aisoihin.

Sopu sijaa antoi viime yönä. Tero pääsi keittiön lattialle, minä kamarin sohvalle. Nuoripari nukkui tuvassa.

Toivotan hyvää, siunattua Joulua Sinulle, hyvä lukijani. Kiitos, että olet tehnyt matkaa kanssani tämänkin vuoden, tai minkä ajan oletkaan kulkenut samaa polkua kanssani. Olkoon joulusi onnellinen. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme, ei ulkoinen krääsä. Se katoaa, mutta ilo Herrassa ei lopu, se vaan lisääntyy!