03.10.2011 - En minä sinua hylkää enkä jätä

Aurinkoista

Arin kanssa istumme osaston valoisassa aulassa. Arille aloitettiin antibiootti, crp osoitti tulehdusta. Mutta Ari halusi nousta sängystä, ja niinpä keinu, läppäri, lukulaite ja tippateline siirtyivät kanssamme viisi metriä huoneen ulkopuolelle. Täällä keinussani kirjoittelen.

Nukuin huonosti, mutta sittenkin olin kiitollisella mielellä. Soitin ilta- ja aamuyöstä sairaalaan, ja kun Ari voi hyvin, olin onnellinen. Tänään hän jo jaksaa hymyillä minulle.

Ehdin iloita, että Arin huulet ovat parantuneet, mutta tottahan ne aukesivat, kun tungin paksut sormeni hänen suuhunsa. Imulaitekapistusta en viitsinyt raahata tänne aulaan. Laitoin paperinpalan Arin huuleen ja verenvuoto tyrehtyi. Lapsenakin teimme niin, kun tuli haava.

Kuuntelimme eilen netistä Pöyryn saarnan 10 neitsyestä. Selitin sen Arille tänään, sillä ei hän kyennyt eilen mitään kuuntelemaan, kun oli kuumeinen. Tuo mystinen raamatunkohta aukeni aivan uudella tavalla.

Kaikki 10 neitsyttä olivat valmiita, he tahtoivat taivaaseen ja hääjuhlaan. Mutta he antoivat eksyttää itsensä, sillä he luulivat, ettei yö ehdi tulla ennen kuin sulhanen tulee, ja siksi he ottivat vain hiukan öljyä mukaansa. He aliarvioivat morsiamen arvon.

Sulhanen näet meni morsiamen kotiin sopimaan hinnasta. Jos morsian oli köyhä, ei hänestä tarvinnut paljon maksaa. Siinä tapauksessa sulhanen palasi nopeasti ja hääseurue liittyi häneen.

Jos morsian oli korkea-arvoinen, kallis, arvokas, hänestä piti maksaa korkea hinta. Silloin "kaupan" hierominen morsiamen suvun kanssa kesti kauan, ennen kuin päästiin sopimukseen.

Morsian kuvaa Jumalan seurakuntaa, joka on kallis, koska Jumalan Poika on maksanut hinnan omalla verellään, ja koska Jumala rakastaa seurakuntaansa. Sen takia sulhanen viipyy kauan, ja puolelta porukalta loppuu öljy ja tulee pimeys.

Öljy on oltava jokaisella omasta takaa. Öljy kuvaa Pyhää Henkeä. Kukaan ihminen ei voi antaa sitä toiselle, sen voi ostaa vain Jeesukselta. "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua", sanotaan Ilmestyskirjan 3. luvussa. Voit lukea luvun loppuosan kokonaan.

Jeesus varoitti ja kehotti moneen kertaan omiaan olemaan valmiina, kun Kuninkaan Pojan häät alkavat. Hän sanoo, että löytäneekö hän uskoa maan päältä, kun palaa takaisin hakemaan laumaansa.

Jopa valitut eksyvät, sillä aika käy pitkäksi ennen Jeesuksen paluuta. Mutta hänen paluunsa on varma, ja se tapahtuu yllättäen. Samaa kuvaa vertaus, jossa palvelija laiminlyö isäntänsä omaisuutta ja alkaa hakata kanssapalvelijoitaan. Hänen isäntänsä tulee hetkellä, jota hän ei arvaa.

Nämä jälkimmäiset ajatukset nousivat itselleni mieleen tuon aluksi kuulemani johdosta. On kuunneltava uudestaan tuokin saarna, sillä on todella innoittavaa, kun sana avautuu.

Myös aamulla kuulemani Raamattu kannesta kanteen -ohjelma, jossa Jukka Norvanto opettaa Raamattua, antoi minulle tänään uutta opetusta. Jumalan rakkaus on ehdotonta, hän rakastaa ihmistä ilman mitään ihmisen ansiota.

Kamalaksi asian tekee se, että alkukielessä samaa ehdotonta rakkaus-sanaa käytetään, kun ilmaistaan, miten ihminen rakastaa pimeyttä, eli siis Saatanaa. Ihminen on läpeensä syntinen ja rakastaa pahuutta samalla palavuudella kuin Jumala rakastaa kyseistä ihmistä!

Koska ihmisen liha on läpeensä kelvoton, se ei voi uskoa Jumalaan. Sen takia ihmisen on uudestisynnyttävä Hengestä, Jumalan elävän Sanan kautta. Tämä on mahdollista, koska Jeesus ei vain kuollut, vaan myös nousi ylös kuolleista. Sen takia mekin saamme elää jo tässä syntisessä lihassa ollessamme ja rakastaa Jumalan rakkaudella. Sen takia voimme iloita ja olla vapaita.

"En seurustele vainajien kanssa", oli eräs iloinen englantilainen lääkäri sanonut. Hän selitti asian niin, että koska hänen vanhassa luonnossaan ei ole mitään hyvää, hän ei turhaan sure ja yritä parannella sitä. Hän elää uutta elämää Kristuksessa.

Tähän meillä kaikilla on mahdollisuus jo tänään. Saamme kääntyä uudestaan tai ensimmäistä kertaa Jumalan puoleen, pyytää syntejämme anteeksi ja uskoa anteeksi. Siitä aukeaa uusi elämä, jonka Pyhä Henki saa aikaan.

Tunnin päästä on taloyhtiömme kokous, johon leivoin yllä olevia leivänpoikasia.

Tuunasin valkoisen paitani ja ompelin lakananpitsin sen helmaan. Kuvasta tuli parempi, kun en itse ollut sen sisällä. Pitäisiköhän jatkossakin pitää sitä vain henkarissa mukana, eikä pukea ollenkaan päälleni?

Ari nuokkuu ja kuuntelee Jeesuksen opetusta fariseuksille. Juon eväskahvini, vien hänet vuoteeseen, jonne hän varmaan haluaa ennen kuin lähden ja sitten ampaisen kotiin.

Siunausta hyvä lukijani!