02.10.2011 - Minä muutan sinun tautivuoteesi

Syksyistä

Usein sanomme tekevämme sitä tai tätä, emmekä ota huomioon, että elämämme on Jumalan kädessä. Olen oppinut vähitellen sanomaan, että jos Herra suo, niin lähdemme tai teemme. Senkin olen sisäistänyt, että kävipä niin tai näin, se on hyvä asia, koska kaikki tulee Isän kädestä.

Tulin Arin luo kahden jälkeen, ja tarkoituksemme oli mennä viideksi Huutoniemen kirkkoon. Näin heti, että mies ei ole vedossa, sillä hän ei hymyillyt minut nähdessään. Lämpö oli vain 37, ja Ari halusi kovasti lähteä kirkkoon. Kun lämpö oli kolmelta nousussa, peruin kyydin Arilta enää kyselemättä. Puoli neljältä lämpö oli kivunnut 39:ään.

Ari sai hengitystä helpottavaa atroventtiä, ja se laukaisi hengityksen tasaantumaan. Ei enää kuulu ulko-ovelle asti hinaamisen ääni.

Nyt happiviikset työntävät happea hiukan lisää Arin sieraimiin, niin hänen ei tarvitse tehdä töitä niin kovasti, sillä kuume on ollut 39,3 nyt jo tunnin ajan, mutta ei näytä enää nousevan. Ari nukkuu ja hengittää kuitenkin rauhallisesti. Välillä hän herää yskimään ja minä imutan.

Eilisiltana flunssa yritti kampittaa minut, ehkä Arilla on sama tauti. Laitoin valkosipulia pumpuliin ja työnsin korvaani, kun sitä jomotti. Villahuivi pään ympärillä tuntui mukavalle. Hunajavedestä en pidä, mutta pakotin itseni juomaan sitäkin.

Eräs pieni lapsi oli laulanut muinoin laulua Onni täällä vaihtelee, ja lisännyt perään "vaippoja". Hän varmaan tunsi jonkun Onni-nimisen ja laulusta tuli hänelle looginen pienen lisäyksen jälkeen.

Vaikka Arin ja minun tilanteemme vaihtelee, niin Herra sittenkin hoitelee parhain päin. Vastuksia tulee, se on käynyt meille ilmeiseksi. Niiden tarkoitus on sitoa meitä lujemmin Kristukseen. Koska meidät on liitetty villistä puusta, maailmasta, jaloon puuhun, eli Jeesukseen, tarvitsemme painetta pysyäksemme siinä.

Ihmisen oma luonto on hautaan asti syntinen ja pyrkii pakoon Jumalaa. Tarvitsemme painoja köliin, ettei veneemme keikahda. Tarvitsemme painesidettä, joka pitää meidät tiukasti puussa kiinni.

Ari ei jaksa hymyillä, huuli on verinen herpeksen ja yskimisen takia. Yritin vitsailla, että voisin paistaa kananmunan hänen kuumalla poskellaan, mutta Arin energia kuluu nyt muuhun kuin nauramiseen.

Kuuntelemme hengellistä musiikkia. Minä kuuntelen, Arista en osaa sanoa.

Oma oloni on aika hyvä. Valkosipulin teho auttoi ainakin tähän hetkeen. Luultavasti haisen törkeästi, mutta pakkohan jotain on tehdä parantuakseen. Haasteita on runsain määrin tulevalla viikolla, joten toivon pysyväni kunnossa.

Istun täällä Arin luona niin kauan kuin se tuntuu tarpeelliselle. Nyt vain rukoilen, pitäisikö Arille antaa kuumetta alentavaa lääkettä vai pitäisikö odottaa, että se laskee omia aikojaan. Jälkeen päin on aina helpompi tietää, miten olisi ollut viisainta tehdä. Mutta Jumala kuulee rukoukset ja auttaa.

Voi sinä hyvin, arvoisa lukijani!