25.09.2011 - Saarna ja ehtoollinen päivän kohokohtia

Pilvistä ja vähän aurinkoakin. Merivesi jäähtynyt.

Kello herätti aamulla. Sain vasta myöhään unen, mutta halusin mennä uimaan aamusta. Aamupalaksi söin muutamia tyrnimarjoja merenrannassa. Ne hajosivat enimmäkseen käsiin, olivat niin kypsiä. Tietysti keitin puuroa ja kahvia, kun palasin kotiin. Aamupalani ei siis ollut pelkkää tyrniä.

Vesi oli jäähtynyt, mutta uin kuitenkin kunnon lenkin kellumisineen. Hiljainen aamu, pilvistä ja alakuloista säätä. Palatessani otin löytämäni pullon piilostaan ja toin kotiin. Kiertelin hiukan Räätälinsaarta, otin pari kuvaa ja ihastelin uutta venelaituria.

Arin luokse kävelin kolmen maissa. Hän nukkui pyhävaatteet päällään vuoteessa. Oli kiva, että hoitajat olivat jo pukeneet hänet. Nostimme Arin tuoliin vähän ennen taksin tuloa. Ehdimme kuunnella Raamattuakin ennen kirkkoon lähtöämme ja samalla hieroin Arin jalat.

Luther-säätiön messun kruunasi paitsi ehtoollinen, mutta myös Markus Pöyryn saarna. Aiheena oli 38 vuotta sairaana maannut mies Betesdan lammikolla. Nyt ensi kertaa elämässämme kuulimme taustoja tuolle paikalle ja tapahtumalle toisin kuin koskaan ennen.

Betesda oli yksinkertaisesti roomalainen kylpylä, epäjumalanpalveluspaikka. Sen takia juutalaiset lähteet eivät mainitse paikan nimeä. Häpeälliseksi asian tekee se, että paikka sijaitsi Lammasportin luona ihan lähellä temppelialuetta, eli uhrieläimiksi vietävät lampaat kuljetettiin Betesdan vierestä temppeliin.

Raamatussa luvut ovat aina merkittäviä. Israelin kansa kulki 38 vuotta erämaassa, kunnes kaikki matkaan lähteneet sotakuntoiset miehet olivat kuolleet. Toisin sanoen, kaikki toivo oli silloin mennyt.

Betesdan lammikon mies oli toivonsa menettänyt, kuolemaisillaan synteihinsä. Hänellä ei ollut uskoa, että hän olisi voinut parantua, hän ei sanonut haluavansa parantumista. Sen sijaan hän sanoi, ettei hänellä ole ketään, joka auttaisi hänet lammikkoon.

Miksi Jeesus meni suoraa päätä tuonne syntiseen paikkaan sen sijaan, että olisi mennyt Jerusalemin temppeliin? Vastaus on armo, pelkkä armo. Hän meni ja pelasti tuon yhden ihmisen paikasta, jossa armoa ei tunnettu.

Lammikolla jokainen odotti, että vesi alkaisi liikkua. Jokainen halusi mennä sinne ennen toista. Todennäköisesti kysymyksessä oli vedenpurkaus lammikkoon, ja se selitettiin taianomaisena enkelin ilmestymisenä vettä liikuttamaan.

Tosiasiassa ihmiset olivat sidottuja vahtimaan veden liikkumista. Mitään muuta he eivät kyenneet tekemään. Ja kun vesi sitten liikkui, monilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä sinne.

Kun odottaa puhelinsoittoa, jonka ajankohtaa ei tiedä, odotus on tuskallista. Ei voi tehdä oikein mitään, sillä koko ajan on oltava valppaana. Näin oli myös lammikolla makaavilla sairailla. Heidän elämänsä oli kiduttavaa odottamista.

Jeesus tuli vapauttamaan miehen. Se, että Jeesus käski miehen ottaa vuoteensa ja lähteä, oli ratkaiseva asia. Se, missä vuoteemme sijaitsee, on meidän kotimme. Miehen vuode oli syntisessä paikassa ja Jeesus käski miehen viedä vuoteensa pois sieltä.

Saatana sietää sen, että me nousemme ja lähdemme liikkeelle, kunhan vain palaamme syntiseen elämäämme. Mutta jos siirrämme vuoteemme pois sen alueelta, sitä se ei siedä.

Saarna antoi jälleen niin paljon evästä, että se on kuunneltava uudestaan netistä Arin kanssa. Arin silmät loistivat, ja hän sai ehtoollisen kuten me muutkin. Oli todella siunattu ilta.

Invataksi tuli niin, etten ehtinyt juoda kahvia. Mutta menin Arin kanssa sairaalaan, nostin hänet vuoteeseen nosturilla, riisuin pyhävaatteet pois häneltä vaatekaappiin, laitoin ruuan tippumaan ja järjestin Arin hyvään asentoon kuuntelemaan Raamattua.

Ari jäi iloisena, mutta väsyneenä lepäämään ja minä kävelin kotiin. Kunhan ensin palasin alhaalta takaisin, kun avaimet ja päähine jäivät Arin luo.

Huomenna on uusi päivä ja uudet voimat. Sitä ennen lueskelen vähän ja menen sitten nukkumaan.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani, ja siunausta alkavaan viikkoosi!