08.09.2011 - Onnellisiä ja elämän täyteisiä yhteisiä vuosia jo 33!

Pilvistä ja syksyistä

Ymppäsin tälle päivälle vähän liikaa tekemistä, mutta jospa selviän kunniallisesti iltaan asti.

Soitin illalla ja myös aamupäivällä sairaalaan kyselläkseni Arin vointia. Kuume ei ollut noussut. Aamulla hän ei ollut edes ollut erityisen limainen, oli ollut suihkupäivä tänään.

Kävelin valokuvausliikkeeseen ja hain tilaamani suurennokset isovanhemmille ja Arille Sarasta ja hänen perheestään. Kristillisessä kirjakaupassa oli syyskahvien tarjoilu, joten sinne suunnistin kahvintuoksua seuraten.

Kirjakaupan alakerran kirpputorilla olivat kaikki vaatteet tarjolla euron hintaan, joten menin penkomaan. Löysin äidilleni sekä tyttärelleni puseron ynnä Redpathin pari kirjaa, jotka minulla jo on. Annan ne jollekin, joka kaipaa tuhtia lukemista. Itselleni en löytänyt mitään tällä kertaa. Sovitin kyllä housua poikineen, mutta en löytänyt itseni näköisiä.

Oloni on flunssainen, ja yön nukuin valkosipulitupot korvissa. Uimassa en käynyt eilen enkä tänään, kun en oikein ole jaksanut enkä ehtinyt. Toissa päivänä en voinut mennä kastelemaan kaunista kampaustani. Tämän hetken linttakampaukseni ei kärsisi, vaikka pääni kastelisinkin.

Arin kanssa tapasimme toisemme ensi kerran perjantai-iltana 8.9.1978. Kauhean kauan sitten! Uskallan sanoa Arinkin puolesta, että olemme molemmat kiitollisia Jumalalle, että tapasimme. Ari tapasi sanoa, että minä olen parasta, mitä hänelle on tapahtunut. Luulen, että hän on edelleen sitä mieltä, vaikka ei voi nyt puhua. Huomenna taidan kysyä sitä häneltä, sillä saan kyllä tiristettyä häneltä vastauksen.

Menin Arin luo pyörällä ja vein kirjani hoitajalle, joka halusi ostaa sen. Ari lepäsi vuoteellaan ja menin häntä pukemaan. Hän oli väsyneen, mutta muuten hyvän oloinen. Hoitaja tuli auttelemaan, kun ennätti.

Puimme Arille suorat housut ja valkoisen paidan juhlan kunniaksi. Olimme menossa jumalanpalvelukseen alakerran juhlasaliin. Maaria Perälä puhui Jobin elämästä. Se oli oikein hyvä puhe ajatellen kuulijoita. Ainakin Ari ja minä saimme rohkaisua Jumalan sanasta. Ystäväni Liisa oli kanssamme.

Joimme juhlakahvit, minulla oli ne termospullossa mukanani. Rahkapullat ostimme kuppilasta. Ari istui tuolissaan, hänen ruokansa tippui ja me ryystimme kahvia Liisan kanssa. Alakerrassa oli paljon väkeä: palaverissa istujia, ruokatunnin viettäjiä sekä vierailijoita.

Sovin askarteluohjaajan kanssa tulevani lokakuun alussa laulamaan taas samaiseen juhlasaliin. Oli kuulemma jo kyselty, koska tulen uudestaan. Se tuntui tietysti mukavalta. Uskon, että vanhukset kaipaavat kuulla vanhoja, tuttuja lauluja. Eivät uudet sävellykset hoida heidän sisintään samoin kuin sellaiset, joita he jo lapsena ovat kuulleet.

Kun Ari ei enää halunnut olla alhaalla, menimme yläkertaan Liisa mukanamme. Laitoin Arin vuoteeseen, veden tippumaan ja hieroin hänen jalkansa. Ari rupesi varmasti nukkumaan, kun me lähdimme Herran siunauksen jälkeen.

Sämpylät ovat jälleen uunissa. Tein taikinan aamulla kulhoon ja laitoin jääkaappiin päiväksi. Reilun tunnin päästä raamatunkääntäjien puolesta rukoilevia ihmisiä tulee luokseni, ja rukoilemme aiheiden puolesta, joita kääntäjät ovat kentiltään lähettäneet. Piiri on avoin, ja mukaan voi tulla kuka vaan, jota kiinnostaa tällainen asia.

Varasin pyykkituvan, hain tuoreita krasseja maljakkoon. Jopa imuroin, mutta tein sen liian palavasti. Pistorasia irtosi seinästä.

Nyt sitten kanniskelen tavaroita paikoilleen ystävien tulla rukoilemaan. Voin syyttää vain Kutvosta epäjärjestyksestä, koska muita ei asu lisäkseni luonani. Kutvonen on se tyyppi, joka meillä sotki paikat, kun lapset olivat pieniä. Pitäähän joku syntipukki olla. Mieluiten ulkopuolinen.

Kaksi päivää enää, kun hyppään pohjoiseen menevään bussiin ja palaan viikon päästä. Siis lähden ja palaan, jos Jumala suo. Jännittää ja odotan matkaa kuin lapsi joulua, kuten mukaan tuleva Kaarina asian ilmaisi. Luulen, että otan läppärin mukaani.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani, tänä syyspäivänä!