06.09.2011 - Kaunistautumassa

Pilvistä, sateista

Aamuvarhain sonnustauduin kampaajalle. Koska satoi, lähdin autolla. Piti ajaa pitkä kierros, ennen kuin sain auton parkkiin. Harmitti yksi pullo, jota en pystynyt ottamaan, kun ei ollut tilaa pysähtyä.

Istuin reilun tunnin tukanpesussa, leikkauksessa ja föönattavana. Se oli ihanaa! Uni meinasi tulla, enkä yrittänyt estellä. Ammattikoulun opiskelija huolehti minusta opettajansa johdolla. Olen sangen tyytyväinen lopputulokseen.

Ari oli jo odottanut minua, sillä kerroin tulevani päivällä. Lähdimme ulos. Sää oli lämmin ja pilvinen, mutta tuuli hyväili raikkaasti meitä, kun ryystin kahviani, jota ostin kuppilasta. En vaan jaksanut keittää aamulla kahvia mukaani. Olimme reilun tunnin lammen rannalla, kunnes alkoi tuulla reippaasti.

Juttelin Nallukan ja hänen anoppinsa kanssa jo pihalla, ja vähän lisää sisällä. Olemme aulassa, ja eräs tuttava istui juttelemassa samalla, kun joi kahvia bussia odottaessaan. Ari istuu ikkunaan päin, minä häneen päin keinutuolissa kirjoitellen.

Aulassa on paljon väkeä. Naisia, jotka kahvittelevat ruokatunnillaan, miehiä lehteä lukemassa, samalla kun syövät jotain. On kodikasta ja leppoisaa. Leelia meni työhön ja kävi tervehtimässä meitä ohi kulkiessaan.

Tänään alkaa raamattupiiri kesälomien jälkeen. Hyvä juttu. Kokoonnumme Sallin luona. Aavistelen, että hän tarjoaa kahvit pullineen, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, sillä Salli on mainio leipuri. Muutenkin on oikein hauskaa syödä välillä jotain toisen valmistamaa syötävää.

Aion tilata uuden s-kortin, sillä entisellä en saa bensaan tarjousta automaatista. Viimeksikin yritin kaikin keinoin, mutta vekotin ei suostunut tuntemaan minua korttini avulla. Mokoma.

En voi mennä uimaan tänään. Kampaus kärsisi. Sain kampaamossa hiuksiini jotain jauhetta, joka lähtee vasta pesussa pois, ei pitäisi lentää tuulen mukana. Sen avulla tukkaa voi muotoilla kuulemma pitkin päivää. Tuota aion hankkia. Jauheen pöllyäminen ilmassa viehätti minua enemmän kuin geelin tönkkömäisyys.

Eipä sillä, että geelit paljon hiuksiani olisivat tönköttäneet. Olen vain käynyt uimassa, ja huitaissut pyyhkeellä kuivaksi märän tukkani. Siinähän tuo on perässä tullut. Harjaakaan en muista usein käyttää. Syytä kyllä olisi.

Kun luin Istanmäen novellin Peili, se herätti minussa ajatuksia. Tarina oli upea. Vanha äiti sai lahjaksi pojiltaan ison peilin, jonka nämä kiinnittivät vessan oven viereen. Nainen näki aina kuvansa, kun mennä lompsutti vessaan.

Nainen sovitti kaikkia vaatteitaan peilin edessä ja muisteli menneitä. Häntä alkoi harmittaa kunnolla. Lopulta hän lahjoitti peilin pois. Sen jälkeen hän marssi onnellisena tossut lätisten, naama roikkuen vessaan, ja oli taas tyytyväinen.

Ymmärsin, että minäkin masennuin aiemmassa kodissa, kun jouduin kävelemään ison peilin ohi monesti päivässä. Joka kerta olin tyytymätön näkemääni, harvoin tyytyväinen.

Nyt kun tuollaista peiliä ei ole, en tunne itseäni läheskään niin lihavaksi ja epäkelvoksi. Kumma juttu. Pakkoko sitä on itseään kiduttaa joka päivä peilin takia, kun ei ole välttämätöntä.

Heliinä kävi juttelemassa. En meinannut tuntea häntä, eikä hänkään minua, koska olin kuulemma niin tyylikäs. Kampaus sen tekee. Säikähdin itsekin, kun kurkistin vessan peiliin.

Arin ruokaletku alkoi yhtäkkiä vuotaa. Onneksi huomasin, ennen kuin ruuat olivat lattialla. Hain vessasta käsipyyhkeitä ja yritin siivota, mutta huonosti lähti vanhasta maalipinnasta. Nutrison on vähän tahmaista ainetta.

Painelemme yläkertaan Arin kanssa, sitten kun hän haluaa. Kolme tuntia hän on jo istunut tuolissaan, hänen päätään vain olen käännellyt eri asentoihin ja selkänojan asentoa muuttanut.

Siunausta sinulle, hyvä lukijani!