24.07.2011 - Ensin huvitusta, sitten yllätystä!

Helteinen sää.

Ilta on aamua viisaampi, kuten myös seuraava aamu tulee olemaan edellistä iltaa viisampi. Vai miten se meneekään?

Eilisiltana olin onnellisen väsynyt. Oli sanottava kesken Pietarin kirjeiden luvun Terolle, että silmäni eivät pysy auki. Meinasi taju mennä, ja se tuntui taivaallisen ihanalle!

Olenhan pyörinyt sängyssä silmät selällään, eikä unesta tietoakaan, vaikka on väsyttänyt ankarasti. Kellokin oli tosin yli puolen yön, mutta eihän se ole aika eikä mikään.

Heräsin pitkän unen jälkeen aamulla ja meinasin jäädä kirkosta pois. Onneksi en jäänyt. Painelimme Teron kanssa autolla kirkolle, vähän myöhästyneinä hiivimme kirkkoon. Jouko Saraste puhui hyvin.

Kuulin lapsen ääntelyä, ja mietin, että Sara juttelee noin. Ei se ollut Sara kuitenkaan. Hetken päästä näin, kun Sara tuli mumminsa kanssa ehtoolliselta! Menin heidän viereensä, ja mummi kertoi, että Sara oli istunut ihan hiljaa koko messun ajan. Oli ihana nähdä meidän perheen sydänkäpy.

Sara katseli mummoaan, eli siis minua, vakavasti, mutta kun osoitin Teroa, hymy levisi heti kasvoille! Sara on ihastunut Teroon ja Petriin. Muistuttavatko kenties Jyrkiä.

Aika pian kotiin tulon jälkeen pääsin pirssikyydissä Bernyyn, vai mikä lienee ravintolan nimi Raippaluodon sillan takana. Menimme ystäväni kanssa MS-yhdistyksen järjestämälle parin tunnin risteilylle, ja sen jälkeen syömään Bernyyn. Vai Bernhardko se lie.

Oikein rattoisa reissu. Meitä oli 40, tosi iso joukko. Kiitos mukana olijoille, ja kiitos hyvästä seurasta pöydässäni istuneille! Aika kului kuin siivillä. Pirssi odotti meitä jo ovella.

Pyörähdin vain kotona, vaihdoin vaatteet ja kurvasin sairaalaan pyörällä.

Siellä odotti yllätys. Arilla oli ankara kuume. Hoitaja kysyi, soittaako hän lääkärin, mutta minusta tuntui, että ei ole tarpeen ainakaan heti. Kuumetta oli 39.9, kun se oli ollut 40.1 tuntia aiemmin. Kuumelääkettä annettiin.

Lähetin esirukouspyyntöjä kännykällä. Rukoilin itsekin. Se ero oli tämän kertaisella kuumeella verrattuna 3/2010 vastaavaan, että Arin kädet ja jalat olivat lämpimät! Silloin ne olivat harmaan kylmät, kuin elämä olisi paennut niistä. Ja niin varmaan olikin. Myöhemmin Ari ilmaisi nähneensä jotain, enkeleitäkö vai Jeesuksen, en muista. Silloin elämän ja kuoleman raja oli hiuksenhieno.

En tiedä, miten lähellä se oli tänään, mutta minulla oli sittenkin elämän tuntu! Laitoin välillä happiviikset Arille, että hänen olisi helpompi hengittää. Pyyhin märällä, pyysin hoitajan avuksi ja kääntelimme Aria. Taputtelin kylkiä, että lima irtoaisi, kuivasin hikea, imutin ja muuta. Tein vaikeaa sudokua ohessa.

Päätin lähteä kotiin vasta, kun Arin lämpö laskee alle 38 astetta, ja se laski kymmenen jälkeen piirun verran. Kun Ari nukkui hetken, hän hengitti rauhallisesti, ja sen jälkeen hiki nousi ja kuume laski.

Olipa rytinäpäivä. En oikein tiedä, mitä ajattelisin. Kiitosmieli on kuitenkin siitä, että monen suusta kohoaa Jumalan puoleen rukous ja kiitos. Ne tulevat tiettäviksi kaikille henkivalloille ja voimille, jolloin Jumala saa kunnian.

Taidanpa siirtyä lukemaan ja nautitsemaan iltapalaa. Herra olkoon sinun ja meidän kaikkien kanssa, arvoisa lukijani!

jk. Näin viime yönä unta. Ari sanoi minulle: kuule!
Hän sanoi seurusteluaikanamme usein niin, ja muistan tarkasti äänensävyn ja -painon. Tänä iltana hänen tilanteensa puhui minulle.

Jumala on hyvä, hänen suunnitelmansa on täydellinen. Tapahtukoon Jumalan tahto.