14.07.2011 - Vähältä piti!

Sää koleahko, mutta aurinkoinen. Merivesi +20 asteista. Ihanaa!

Vähältä piti, etteivät auton rekisteröintipaperit tulleet kalliiksi. Ja kaikki oikeastaan yhden tyhjän kaljatölkin takia!

Päästelin sairaalaan Arin luo vanteet soikeina, koska olin myöhässä. Olin kirjoittanut käsipyyhepaperiin Arin pöydälle eilen, että tulen kolmelta. Ja nyt kello oli jo melkein puoli neljä. Ari istuu tuolissaan ja odottaa, niin arvelin ja oikeassa olin.

En kiireisenäkään ajele silmät sokkoina, vaan pälyilen ympärilleni, vaikka olisi kiire. Kaahasin soramontun vierestä sairaalaa kohti. Parkkeerasin pyöräni ottaakseni tölkin maasta. Pyörä kaatui, termospulloni hajosi, vaikka en sitä heti tiennyt.

Keräsin kimpsut maasta ja säntäsin katsastuskonttoriin. Siellä aloin aavistaa termospullon kohtalon, sillä laukusta lirisi kahvia. Kirjekuori, jossa rekisteripaperit olivat, oli märkä, mutta paperit eivät, Luojan kiitos!

Sain asiat kuntoon, ja jatkoin matkaani Arin luo. Termospullon nakkasin roskiin, ja päätin siirtyä järeämpään kalustoon. Otan käyttööni litran termarin. Tulee kaappiin tilaa, sillä aion vähentää omaisuuttani muutenkin kuin hajottamisen kautta. Uutta pulloa en hanki. Mahaparka joutuu lujille, jos juon vielä enemmän kahvia, mutta pakkoko termospulloa on täyteen keittää.

Yksi surkea oheisilmiö sattui juuri pyörän kaatumisen takia. Miniälle lähteneeseen syntymäpäiväkorttiin tuli hajuviesti tekstin lisäksi. Kaljan hajuinen.

Pakko panna postin syyksi. Postissa ovat sotkeneet tai matkalla ovat kaadelleet nesteitä kortin päälle. Mutta jos Maarit nuuskaisee korttia, hän taitaa aavistaa, että anoppi on ollut mielipuuhassaan postireissulla. Ei kaljaa juomassa, vaan pulloja keräämässä.

En ole koskaan pitänyt kaljan mausta enkä hajustakaan. Toivotaan, että Maarit pitää vähän enemmän kuin minä tai haju haihtuu matkalla.

Juttelin jonkun noin 15-vuotiaan nuoren miehen kanssa tänä iltana. Hän oli skeittilaudan kanssa torin reunalla, kun minä lähetin tekstiviestiä hänen kohdallaan, ja olin sen takia pysähdyksissä. Puhelin niitä, näitä ja poika vastaili mukavasti. Toivotin hänelle hyvää kesää. Mitään hurskasta en osannut sanoa, mutta Jumala siunatkoon poikaa siitä huolimatta. Mielelläni juttelen nuorten kanssa, jos tulee tilaisuus, mutta katuevankelista en valitettavasti ole.

Aamupäivällä pesin pyykkiä, mankeloin ja kävin tapaamassa Astridia ja hänen perhettään ohimennen. Vein tavaraa varastoon, ja siivosin kuistin. Pesin jopa kuistin lattian omalta kohdaltani. Yhden pöydän heitin pois kuistilta, kun en välittänyt siitä enää.

Laitoin ilmoituksen aamulla nettiin ja tein iltasella jo kauppoja. Myin upouuden makuupussin, joka on lojunut varastossa tarpeettomana. Luultavasti menen taas torille Inkerin kanssa jonain päivänä, sillä kaupanteko oli hauskaa, vaikka en mitään muuta myynyt kuin yhden kirjan.

Nyt on jalkanikin lähes kunnossa. Sitä en tosin aio myydä, mutta voin olla itse tehokkaampi, kun en istu jalka tuolilla, vaan pakotan sen sijaan ohikulkijat ostamaan tuotteitani riippumatta siitä, haluavatko he ostaa vai eivät. Joskus on oltava jämäkkä, ellei aio muuttua tyystin vellipussiksi.

Ari oli iloinen ja hyväkuntoinen. Olen onnellinen, kun tapaan hänet sellaisena. Olimme kolmisen tuntia ulkona, eikä Ari nukkunut koko sinä aikana, eikä hän ollut väsynyt saati räjähtänyt, kun vein hänet vuoteeseen.

Ari on tyytyväinen saamaansa hoitoon osastolla. Häntä hoidetaan hyvin, niin Ari ilmaisi. Kaunis kiitos ystävälliselle hoitohenkilökunnalle!
Arista on helppo pitää, sillä hän on aina hyvällä tuulella. Ei marise koskaan mistään.

Uimassa kävin aamulla, kun olin hoitanut vakuutusasiani kuntoon. Pukuhuoneet Hietasaaressa ovat remontissa, joten käytämme vuorotellen varapukukoppia, miehet ja naiset. Vesi oli ihanaa, mutta en viitsinyt kellua, kun meri lainehti sen verran. Jospa huomenna olisi tyyntä.

Olen hyvällä mielellä tästä päivästä.
"Älkää entisiä muistelko,
älkää menneistä välittäkö;
katso minä teen uutta", sanoo Jumala.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!